Kuinka ollakaan, tämäkin on bookcrossing-kirja: Helena Sinervo: Runoilijan talossa, Karisto Oy, Hämeenlinna 2004, 240 sivua.

Kansi ei ole mitenkään kauhian houkutteleva, mutta menettelee.

Tapaninpäivänä 1971 Eeva- Liisa manner katsoo Espanjan- talonsa romahtaneen katon läpi taivaalle. Edelliskesän maanjäristys oli tuhonnut rakkaan savipytingin aarteineen päivineen, oudot tapahtumat olivat suistaneet kirjailijan mielen harhojen keskelle. Raivatessaan tärveltynyttä huonetta hän löytää kirjeitä ja valokuvia, jotka tuovat mieleen vanhoja muistoja.

Eeva-Liisa Manner(1921-1995) on sodanjälkeisen kirjallisuutemme merkittävimpiä modernisteja. Runoilijan talossa on raikkaan omaperäisesti kirjoitettu elämänkertaromaani, joka kuvaa hänen elämänsä ydinalueita: rakkauden piinaa ja uskonnollista kaipuuta, haavoittuvaa lapsuutta ja kirjailijantyötä.

"Ruumis on pyydys. Siihen ihminen tarttuu kun hän pyytää jotain: syntymää, kasvamista, l'heisyyttä. Sieluni on ansassa, johon ruumis on sen pyydystänyt. Eros on vetänyt maton altani, viilannut sielua linssiin, jättänyt Psykhen parkumaan salvaa ruhjeisiinsa."

Helena Sinervo on ujuttanut häkellyttävän uskottavasti ikonina pidetyn, kahta sukupolvea vanhemman runoilijan nahkoihin. Romaani puhuu yksityisyyttään varjelevalla mystikonäänellä eikä sen herkkä huumori onnettomuuksienkaankeskellä kadota hengittävää leikkisyyttään.

En antanut tälle kirjalle kuin yhden tähden tuolla bc-sivustolla. En tykännyt, kun kaikki on pötköön kirjoittettu, ei ole keskusteluja eroiteltu mitenkään ajatusviivoilla. Hyvää on kirjan lyhyet luvut. Miinuksena on alussa kerrottu luvun juoni, niitä en lukenut, kuin alussa. Negatiivisena otin kirjan sivulta 166: " Psykoosin olemus on komea ja ehdoton, on kuin ihmissielu pirstoutuisi, sirottautuisi kattaakseen koko maiseman, kaiken ympärillä olevan ajan." Jotenkin otin kyllä niin henkilökohtaisesti tämän lauseen.

Osallistuin tällä louhintahaasteeseeen ja vielä on yksi kirja haasteesta. Hyvä minä!