Mun pitäs lähtee kylille, enkä yhtään tiedä, että millainen pölläkkä ulkona oikein on. Ei yhtään kiinnostais kyläreissut, vaikka pääsenkin autolla kulkemaan, mutta siltikin ois vaan niin ihanaa olla omassa kotona IHAN koko päivä! Pakko lähteä, ku pitää postittaa kaksi kirjapakettia matkaan, ku bc-sivustolla olen jo tehnyt vapautusilmoitukset täksi päiväksi.

Kivaa, ku tiina on lueskellut mun tylsiä juttujani ja laitellut kommentteja. Eipä paljoa toiset täällä mun kirjoituksia kommentoikaan. Mukavaa aina saada palautetta kirjoituksista ja lukea vähä samanmoisia ajatuksia, ku ittelläkin on, tai no siis tuosta yökukkumisesta. Viime yönä en kukkunut, ku olin mennyt jo kasilta petiin lukeen ja yritin siinä sitten unta, ni naapurin kersat alkoi huutaan ja kirkumaan. Minähän menin ja laitoin musat soimaan, ni het tul läps läps seinään, vaan en siitä välittänyt. Nappasin kaks rauhoittavaa naamaan ja istuin sohvalla rauhoittumassa - sapetti niin saatanasti pentujen kirkuminen! Ristus sentään, en mä vaan pentuna saanut huutaa tai kirkua, pit olla hiljaa ja kiltisti! Sais saatana naapurikin laittaa pentunsa ojennukseen perkele! Eilen päätin, että en halua omia lapsia! No, ei siitä ole kyllä pelkoo, ku ei ole sitä miestäkään. Juu, niin ekaks eilen illalla puoli ysiltä kuuntelin JLopezin levyä pari biisiä ja sit vaihdoin klassiseen levyyn, ni johan tul parku! Sydän hakkas tuhatta ja sataa ja rauhoittavat ei tahtonut millään auttaa. Hetken siinä vollasin ja laitoin musakin pois ja avasin töllön, jota katselin puoli yhteentoista silmät kyynelissä. Sit alkoi uni maittaa. Seiskaan nukuin ja jatkoin puoli ysiin unia. Voi shit, pian pitää mennä.