Jes, mä sain sen onnistuun, nimittäin tän kuvan liittämisen. Otin Gummeruksen sivulta, jossa oli esittely kirjassa. Mulla kun on nyt tämä Firefox käytössä entisen exploren tilalla, ni kuvan liittäminenkin menee pikkuikkunan kautta, mutta kuva tul ja se on pääasia.

Kyseessä on siis bc-rinki, vai sädekirja, en nyt varmaksi muista kumpi, mutta kuitenkin lähtee huomenissa postin mukana uudelle lukijalle. Anna Quindlen: Vuodet kuin kuiskaus,Gummerus Kirjapaino oy, Jyväskylä 2003, 264 sivua. Sain luettua tänään 11:35.

Jokaisella perheellä on tarkoin varjeltu salaisuutensa. Lydia Blessing vaalii omaansa komeassa talossaan ja pitää palvelusväkensä kurissa nopealla kielellään. Lydia on saita rahoistaan ja rakkaudestaan, eikä osaa kuvitellakaan, että kukaan pystyisi raottamaan hänen vankan linnoituksensa ovia.

Lydian huoltomies Skip löytää eräänä aamuna rappusiltaan hylätyn, vastasyntyneen vauvan. Vankilan kautta Lydian palvelukseen päätynyt Skip ottaa kaikessa hiljaisuudessa tyttövauvan huostaansa, opettelee syöttämään, hoitamaan ja hellimään lasta. Skip löytää elämälleen tarkoituksen ja Lydiakin heltyy katsellessaan lapsen ja Skipin välille kehittyvää suhdetta. Rakkaus hiipii Blessingsiin.

Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Menneisyyden haamut saapuvat sotkemaan Blessingsissä orastaneen idyllin. Skip ja Lydia tajuavat, että heidän koko elämänsä on läsnä jokaisessa hetkessä, valinnassa ja päätöksessä, joita he tekevät. Muistot menneisyydestä voivat pahanpäiväisesti sotkea nykyisyyden - tai tuoda mukanaan armahtavan rakkauden tuulahduksen.

Mukava, vaikkakin vähän sekava tarina kirjan muistelukohtien takia. Kirjan kannen kaltainen tarina: kepeä, mutta koskettava. Loppu jäi jotenkin avonaiseksi. Olisin toivonut lisävalaistusta Skipin tulevaisuuden suhteen enemmänkin. Nyt on luettu 65 kirjaa ja 22 aakkosta.

Olen leiponut nyt joululimput, rieskat ja tänään leivoin joulupullat, tul kaks pellillistä kirsikkapullia, joista vien osan porukoille ja kaksi pientä pitkoa. Muuta en kyllä aio leipoa. Mä olen nyt ihan kurkkuani myöten leipomispuuhia! Tätikin soitti tänään just, ennenkuin aloin tehä taikinaa. Oli ihan kiva räpätellä hetki. Olenkin ollut tän päivän ihan vain kotona, huomenna menen käymään kaupoilla ja postittaan tän päivän luetun kirjan.