Sain hetki sitten luettua Julia Harlequinin Nora Roberts: Aamulla kello kolme. Sain sen bc-kirjana syksyn kirja-arvonnasta. AIT Trondheim AS, 2003, 156 sivua.

Kesä tien päällä...

Sekä Bryan että Shade halusivat ottaa vastaan työn, jota heille tarjottiin. Mikä olisikaan upeampaa, kuin matkustaa halki maan ja tallentaa amerikkalainen kesä satoihin valokuviin!

Vahinko vain, että sopimus määräsi heidät työskentelemään yhdessä - sitä he eivät olisi halunneet. He olivat kumpikin maineikkaita, itsetietoisia valokuvaajia, jotka eivät välittäneet kompromisseistä. He olivat myös mies ja nainen - seikka, jota he eivät voineet sivuuttaa...

Tässä oli vähän samaa tyyliä, kuin jokin aika sitten lukemassani Etusivun rakkaustarina-opuksessa. Mua ärsytti kirjassa suunnattomasti näiden henkilöiden nimet, ois nyt ollu naisella pikkasen naisellisempi nimi, kuin Bryan ja miehelläkin hiukan miehekkäämpi nimi, kuin Shade. Oli kauheen vaikee mielikuvia synnyttää tästä kirjasta just noiden nimien takia. Ärsytti myöskin sivulta 76 lähtevä huudon jälkeinen lässytys Shadesta, ennenkuin hän kuuli huudon ja reagoi siihen mitenkään. Rakastelukohtaukset oli jotenkin naurettavia, hyvin nopeetsi ohitettuja kohtauksia. Ihan varmaan suomentajaa on punastuttanut kirjoittaa kyseisiä kohtauksia ja on ohittanut ne sen kummosempaa tunteiden paloa. Minä en ainakaan sellaista tästä tekstistä löytänyt. En tykännyt kirjasta, vaikka halusinkin siirappista luettavaa, mutta tämä oli mielestäni liika pintaraapaisua vaan, syvyys jäi puuttumaan. Enpä muutenkaan harrasta tämän tyylin pokkareita kovin usein. Osallistun tällä aakkoshaasteeseen.

Mulla kävi miehiä kylässä, nimittäin serkkupoitsu kävi kaverinsa kanssa lettupannarikahveilla. Oli ihan veikeä nähdä serkkupoitsua pitkästä aikaa. Olivat vajaat pari tuntia ja lähtivät kylille, muakin yritti serkku houkutella messiin, vaan en halunnut nyt lähteä. Että semmoista.