Keskiviikkona 9.11.2011 sain bc-rinkikirjana Kathryn Stockett: Piiat

WS Bookwell Oy Juva 2010, 462 sivua.

Sydämellinen menestysromaani arjen pienistä rikoksista ja uroteoista.

Mustat ja  valkoiset elävät rinnakkain, mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Mississippissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa ollaan palveluksessa ja valkoisille, miten aviomies napataan. Paljon muita vaihtoehtoja ei elämä tarjoa etelävaltoiden pikkukaupungissa 1960-luvun alussa.

Vanha maailma vanhoine sääntöineen on kuitenkin murtumassa, eikä parikymppinen Skeeter halua päätyä kotirouvaksi. Hän ryhtyy kokoamaan kirjaa mustien kotiapulaisten elämästä havitellessaan omaa uraa. hanke on vaarallinen sekä piioille että heidän emännilleen. Kotiapulaiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta, valkoiset työnantajat eivät halua nähdä toista totuutta elämästään. Esiin nousee kuitenkin myös aito lämpö ja kiintymys, jota roturajat eivät voi estää.

Kirjan helmeilevä tarina vetää huumorilla ja rehellisyydellä imuunsa ja valaa uskoa siihen, että yhdessä meidän on mahdollista tehdä maailmasta parempi paikka.

Kathryn Stockett on syntynyt Jacksonsissa, Mississippissä. Valmistuttuaan Alabaman yliopistosta hän muutti New Yorkiin, jossa työskenteli lehtikustantamisen ja markkinoinnin parissa yhdeksän vuotta. Nykyisin Stockett asuu Atlantassa miehensä ja tyttärensä kanssa. Piiat on hänen esikoisromaaninsa.

Helmikuussa 2009 julkaistu Piiat on ollut kirjallinen tapaus Yhdysvalloissa. Teos nousi ilman suurta mainoskampanjaa bestseller-listoille ja alkuvuodesta 2010 kärkipaikalle New York Timesin ja Wall Street Journalin listalle, eikä menestystarinalle näy loppua. Lukijat ja kriitikot valloittaneesta kirjasta on tekeillä myös elokuva(tehty jo).

Kathryn Stockett omin sanoin:

Kuten tunteeni Mississippiä kohtaan, myös tunteeni Piikoja kohtaan vaihtelevat suuresti. Mitä tulee rajoihin mustien ja valkoisten naisten välillä, pelkään, että olen kertonut niistä liikaa. Minut kasvatettiin  olemaan puhumatta sellaisista kiusallisista asioista, minulle opetettiin, että niistä puhuminen oli tyylitöntä ja epäkohteliasta ja että he saattoivat kuulla.

Ja pelkään, että olen kertonut liian vähän. En vain siitä, että elämä on niin paljon vaikeampaa monille mustille naisille, jotka työskentelivät mississippiläisissä kodeissa, vaan myös siitä, että valkoisten perheiden ja mustien kotiapulaisten välillä oli myös niin paljon enemmän rakkautta kuin minkä kuvaamiseen minulta riitti aikaa tai mustetta.

Tästä olen kuitenkin varma: en oleta tietäväni miltä todella tuntui olla musta nainen Mississippissä, varsinkaan 1960-luvulla. En usko, että sitä pystyy ymmärtämään kukaan valkoinen nainen, joka on maksanut palkkaa mustalle naiselle. Mutta se että ainakin yritämme ymmärtää, on äärimmäisen tärkeää ihmisyydelle.

Kirjan alussa minua ärsytti suunnattomasti, kun ihmisestä sanottiin SE. Jotenkin tuntui niin alentavalle lukea moista tekstiä kirjasta. Yritin sitten iskostaa mieleeni, että niin tummaihoiset ihmiset ovat ennen aikaan puhuneet. Alkutunnelmat kirjasta olivat kyllä tuskastuttavat, sillä ajattelin, etten pääse ikkään kirjan loppuun. Ensimmäisenä iltana luin neljä ekaa lukua ja laskin, että jos saan päivässä luettua viisikin lukua, niin kirja on nopsaankin luettu. Vaan kuinkas sitten kävikään, kirjan parissa hujahti 10 päivää, tai siis kymmenen iltaa paremminkin. Sain luettua opuksen tänään 17:24. Monta kertaa olin ihaillut kirjaa "Keskikaupassa", mutta aina kun käänsin kirjan ja näin sen hinnan, huokasin syvään ja hartaasti, vieläkään hinta ei ollut tippunut. Sitten, kun huomasin bc-sivustolla, että eräs immeinen tarjosi kyseistä kirjaa rinkikirjaksi, mietin muistaakseni ainakin kaksi, jollei kolmekin päivää, että ilmoitanko itseni rinkiin ja niinhän sitten laitoin itteni likoomaan ja yllätys: mie sain kirjan ekana luettavaksi! Vähän minnuu kyllä hirvittää jättää kirjasta eka kommentti, mutta rohkea rokan syöpi ja sain taas uuden aakkosen luettua, eli osallistun tällä kirjalla myös aakkoshaasteeseen. Loppukaneettina voisin sanoa, että tämä kirja on kyllä lukemisen arvoinen opus, suosittelen lämpimästi! Huvitti, kun kirjassa puhuttiin kirjasta Kuin surmaisi satakielen, no mä sain palkintokirjana kyseisen kirjan ja se odottaa lukemista minun kirjahyllyssäni.

Tämä ol viideskymmeneskahdeksas tänä vuonna luettu kirja Meneeköhän kuuskymppiä rikki tänä vuonna???