Sain eilen postin tuomana bc-kirjan, joka on Z-säde: Benedict Zilliacus: Kertomus kadonneesta saaresta. 2007 Kustannusosakeyhtiö Tammi Helsinki 2007, 200 sivua.

On vuosi 1934. Ruovikossa kelluu elokuun auringossa vene. Veneeseen aivan pojan posken viereen laskeutuu korento, niin lähelle, että poika näkee sen kahtena ja kohta moninkertaisena. Tuo poika on Benedict Zilliacus silloin joskus onnellisessa lapsuudessa Hapenensaaressa Viipurinlahdella.

Kun viisi vuotta on kulunut, sota on pyyhkinyt pojan elämästä veneen, saaren, Viipurin ja Karjalan.

Tämä kirja loihtii eloon tuon kadotetun maailman. Kirjoittaja maalaa laatukuvan lapsuutensa kesäkartanosta ja kun kuva on valmis, sen takaa nousee muita kuvia, joilla on toiset sävyt. Hapane näyttäytyy monena kuin lapsuuden korento.

Kertomus kadonneesta saaresta on lumoava, syvästi koskettava muistelmateos, joka on paitsi Zilliacuksen suvun sodassa menettämän Hapenensaaren monogafia myös kuvaus kirjoittajan isän, tunnetun kirjilijan ja tiedemiehen ykstyishahmosta, kuvaus lapsen suhteesta aikuiseen ja aikuisen suhteesta menneeseen. Se on tutkielma ihmisluonnosta ja ylistyslaulu luonnon kauneudelle ja voimalle.

Teos oli heti ilmestyttyään ehdolla Finlandia - palkinnon saajaksi(1990). Se toi Benedict Zilliacuselle myös sekä Karjala- palkinnon(1990) että Kiitos kirjasta- mitalin(1991).

Sain siis luettua tämän eilen 22:20(aloin lukea puoli 11 päivällä).

Alun pikkutarkka kuvaus alkoi tupruta korvista. Keskikohta kirjasta oli mukavaa tarinaa talvesta ja joulusta aina pääsiäiseen saakka, siitä tykkäsin. Lopun sotakuvaus mielestäni oli liian tarkkaa, mutta ymmärrän, että se on kirjailijalle ollut tärkeää liittää tähän kirjaan, muistoksi tuleville sukupolville. Itse en sotakohtausten lukemisesta tykännyt. Loppu - grande finale- taas oli ihanaa kuvausta, joten kirjan lukemisesta jäi kuitenkin hyvä mieli. Kaiken kaikkiaan kiva lukuelämys.

Kirja lähtee jo tänään uudelle lukijalle.

Liitän tämänkin kirjan aakkoshaasteeseen.

Tämä oli jo viideskymmenesneljäs tänä vuonna luettu kirja.