Heräsin aamulla jo ennen puoli kuutta. Olin kolme tuntia hereillä ja takas unille. Nukuin pari tuntia ja heräsin kympin jälkeen. Tein leipätaikinan ja paistoin siitä uunipannullisen leipää - Tuolla se keittiössä tuoksuu kutsuvan herkullisena Sain muuten klo. 11:40 luettua taas yhden kirjan: Kaisa Niemi: Pudotuspeli, Karisto Oy, Hämeenlinna, 1993, 240 sivua.

Googlesta ei löytynyt mitään kuvaa, joten pit ottaa opuksesta luurikameralla kuva. Tuon kuvan tuominen luurista koneelle takkus ja sit älysin avata tietokoneen, sieltä kännykkäkohdankuvakkeen ja sen auki ja sieltä löytyi kuvat. Mun luuri ei suostunut tuomaan kuvia automaattisesti koneelle. Ja kun tänne galleriaan olin lisäämässä kuvaa, ni taas se piti etsiä kännykkäkohdasta. Vähä ihmeellistä. No, nyt on ainakin kuva kirjasta koneella.

Riikka oli tullut elämässään käännekohtaan. Hän halusi miettiä rauhassa ratkaisuja ja päätyi siksi vanhapiika-tätinsä Hilkan luokse. Tämä toimi Santalan yläasteen vahtimestarina ja Riikallekin järjestyi tilapäistyötä koulun keittiöstä. Mutta rauhaa ... sitä ei todellakaan löytynyt! Ensinnäkin, Riikka kohtasi Elämänsä MIehen, joka sekoitti hänen sielunrauhansa viimeisetkin rippeet. Toiseksi, koulupäivien arkirutiinia ravisutti järkyttävä tapaus: koulun rehtori löydettiin murhattuna. ja aloitekykyisenä tyttönä Riikka sekaantui murhaselvitysten pyörteeseen perusteellisemmin, kuin oli ollut tarkoitus!

Heti alkuun pitää kyllä sanoa, että mua suunnattomasti ärsytti tässä kirjassa, kun jatkuvasti opettajista käytettiin sanaa MAIKKA, vaikka puhuja muuttui ja ikääkin tuli lisää, niin aina MAIKKA, MAIKAT, MAIKKOJENHUONE .... Ärsyttävää! Onko se ollut tuohon aikaan jokin hieno sana, että sitä on runsaasti pitänyt viljellä???

Tätä kirjaa lukiessa elin samalla omaa, mennyttä työelämääni keittiöalalla. Kävin kirjaa lukiessa kaikki työpaikkani läpi ja viimeksi päädyin amikseen ja tuli mieleen siellä toimistossa käynnit ja kun näki sen arkiston oven, samaistin sen jotenkin tässä kirjassa mainittuun holviin.

Tässä kirjassa ei käynyt selville, että mitä ratkaisuja Riikka lähti sinne tätinsä luokse miettimään. Ei ainakaan jäänyt minun mieleeni mitenkään.

Kuvittelin, että oisin ihan hiljattain lukenut tämän kirjan, mutta taisin muistaa väärin. Ihan luettava kirja, vaan ei mitenkään maatamullistava opus, vaikkakin saipi jännätä lopputulosta.

Tällä osallistun aakkoshaasteeseen. Opin myös lisäämään kuvan päiväkirjamerkintään bookcrossig-sivustolla, hyvä minä