Sain just (11:40) luettua Joan Aiken: Vihan kylvö-kirjan, jossa ol 261 sivua, WSOY Juva 1994 Sapo-kirjat. Luin tätä kirjaa kymmenen päivän ajan. Tämä kirja ol ensimmäisiä, joita sain bc-sivuston kautta. Tais olla vielä HEP-kirjana. Nyt se on luettu.

Joan Aiken

Wikipedia
 
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joan Aiken

Joan Delano Aiken (4. syyskuuta 1924 Rye, East Sussex4. tammikuuta 2004) oli englantilainen kirjailija. Hänen isänsä oli runoilija Conrad Aiken ja hänen sisarensa Jane Aiken Hodge oli myös kirjailija. Aiken julkaisi etupäässä lastenkirjallisuutta ja jännityskirjallisuutta. Hän sai Guardian-palkinnon vuonna 1969 ja Edgar Allan Poe -palkinnon vuonna 1972. Hänen rikosromaaneistaan on suomennettu Vihan kylvö (1967). Hän on kirjoittanut myös mm. lastenkirjasarjaa Kauhujuttu.

[muokkaa] Suomennetut teokset

  • Kuun kosto, suom. Anja-Liisa Vartiainen. WSOY, 1988
  • Vihan kylvö, suom. Juhani Pietiläinen. WSOY, 1968
  • Äänet, suom. Tiina Hemming. Karisto, 1992

Halusin ottaa tuolta wikipedian jutun tähän postaukseen mukaan. Eipä tästä Joan Aikenista paljoa ollut siellä tekstiä, jotain kuitenkin.

Sapo vangitsee mielenkiintonne, perinteinen salapoliisiromaani, klassikko, modernia jännitystä.

Mies on vihollinen, hymyilevä muukalainen. Hän odottaa tyttöä, jonka hän aikoo murhata tyynesti ja häikäilemättä.

Caroline Conroy on viehättävä tyttö, mutta hän on menettänyt muistinsa. Caroline on toipumassa kotonaan vanhassa rappeutuneessa sukukartanossa. Seuranaan hänellä on välinpitämätön äiti, hyväntahtoisen halveksiva sisar, hassahtanut serkku ja takkuinen hovimestari. Kartano ja ihmiset ovat ahdistavia ja jossakin taustalla on tuntematon uhka.

Henkeäsalpaava dekkari, hurja kissa ja hiiri-leikki, jossa murhaaja paljastetaan ensimmäisessä lauseessa. Vai paljastetaanko?

Kun sain kirjan, laitoin sen vain kirjahyllyyni odottamaan hetkeä, jolloin sen lukisin. Sitä hetkeä ei vain tahtonut tulla lainkaan. Päätin kuitenkin ottaa tämän osana aakkoshaastetta, vaikka lukemista aloittaessa meinasinkin ottaa jonkun toisen A-kirjan, mutta otin, kuin otinkin tämän luettavaksi, sillä tämä on ollut minulla jo niin kauan ja varmaan kirjan lähettäjä odottaa jo jonkinlaista elonmerkkiä kirjasta.

En tahtonut päästä tarinasta lainkaan jyvälle ja ajatukset poukkoilivat kirjaa lukiessa ihan muissa maailmoissa. Luin pitkän aikaa kirjaa, etten ymmärtänyt lukemaani. Ajattelin, että näinkö mä luen koko kirjan läpi, siitä mitään ymmärtämättä. En vain vielä ole oikein oppinut lukemaan jännäreitä, jokin minussa hylkii tällaisiä kirjoja. Jossakin sadan sivun tietämillä aloin päästä tarinaan sisälle. Parikymmentä sivua lopusta jo sitten melkein elin tarinaa ja se otti minut mukaansa. Loppu oli jännittävä ja se oli luettava yhdeltä istumalta tänä aamuna. Hyvä kirja, kun ensin pääsi tarinaan sisälle.

Niinkuin jo sanoin, osallistun kirjalla aakkoshaasteeseen.