Kirjoitan jo toista päivitystä tälle päivällä blogiini, joteka siitä tuo otsikko.

Tämä ihana pieni kisulikirja tuli yhden HEP-kirjan mukana joitakin viikkoja sitten. Kirjassa oli ihania kissojen kuvia ja englantilaista tarinaa kissoista. Tykkäsin tästä piristysruiskeesta, sillä kirja tuli ihan yllärinä. Tämän kirjan on määrä matkata eteenpäin isompien, postitettavien kirjojen matkassa ja minulta tämä lähti jo eteenpäin 30.9. Unohtui vain laittaa tänne arvio kirjasta.

Siis Jennifer Weiner: Tietyt tytöt, WSOY POKKARI, 2008, Ensimmäinen painos ilmestyi 2010. Painettu EU:ssa.

Ostin tämän elokuussa, meidän K- kaupasta ja hinta tais olla 11 euroa, jos oikein muistan.

Hippa-kirjaksi tämän rekkasin. Yritin ens alkuun hipata tällä P1:stä , vaan eräs ehti ennen minua. No, sit pääsinkin hippaamaan tällä P2:sta . Päivänä, jolloin P2:sta hippasin, niin silloin aloin tätä lukea. En nyt tarkalleen muista, milloin se oli, mutta kuitenkin tässä on vierähtänyt jo luvattoman kauan tätä kirjaa lukiessa  Ajattelin, että saan hetkessä luettua, vaan eipä niin sitten mennytkään. Nyt kuitenkin tänään, hiukan ennen viittä sain luettua tämän 490 sivuisen pokkarin

Ensalkuun, kun tämän kirjan kannetin, etukanteen tuli ilmakupruja. Aloin kuitenkin lukea kirjaa. Muutaman sivun luettuani mua alkoi nuo ilmakuprut häiritseen niin paljon, että avasin kannet uudelleen ja suoristin etukannen päällysteen. No, etukannen sisälle oli kontaktimuovista jäänyt liimausta niin, että kirjan ensimmäinen sivu liimautui kiinni, siinä etusivulla ol tietysti nämä bc-juttutarrat ja irroitettavahan se ol ja hiukan etusivu repeytyi En ole aikoihin kannettanut kirjoja, niin ei oikein onnistunut täydellisesti. Yritän jatkaa harjoittelua

Alkuun tämän kirjan sisältö ei meinannut avautua minulle lainkaan. Ärsytti suunnattomasti, kun kertoja-minänä oli sekä teinilikka, että tämän äiti. Ei tahtonut aina tietää, että kumman jutussa nyt mennään. Kuitenkin kertojat veivät tarinaa soljuvasti eteenpäin, eli kun kertoja-minä vaihtui, tapahtui edelliseen jatkoa. Sillä lailla tarina ei kuitenkaan junnannut paikoillaan. Kuitenkaan en pystynyt kumpaankaan "minään" samaistumaan, vaan tuntui siltä, että olen jotenkin heidän välissä, meinaan omalta iältäni, että kun tämä teinilikka ol 13 vee, niin kuvittelin, että hänen äitinsä on joku nelikymppinen suunnilleen.
 

Toisena pointtina mua alkuun ärsytti, kun kerrottiin bat ja bar mitsvasta, luulin, että oli tullut kirjoitusvirhe, mutta niin ei ollutkaan. Bat mitsva on juutalaisuudessa tytöille järjestettävä juhla ja bar mitsva taas pojille. Siihen tulokseen ainakin minä tulin. En nyt jaksa erikseen alkaa asiaa googlaileen. Tehköön sen joku toinen, jota asia kiinnostaa.

Vaikka aluksi en tahtonut tykätä kirjasta, vaan lukeminen tuntui pakkopullalta ja meinasinkin, että jätän lukemisen kesken, mutta sinnittelin kuitenkin ja kun kirja oli kääntynyt keskivaiheilta loppupuolelle, aloinkin yhtäkkiä tykätä kirjasta. Nyt sitten harmittaa, kun pitää luopua siitä. Loppujen lopuksi, mukava on tällä ilahduttaa uutta lukijaa ja P2 saapi tästä yhden toivekirjansa  Sehän on pääasia!
 

Osallistun tällä aakkoshaasteeseen.

Tässä olivat arviot kirjoista 44 ja 45. Nyt seuraavaksi meinaan valita aakkoskirjoista jotakin hiukan vähempisivuisempaa luettavaa, en vielä tiedä, että mitä.

Mukavaa iltaa tässä toivottelen. En sitten jaksanut lähteä sinne Raamattupiiriin, josko sit viikonpäästä.