Sain lähdetyksi kuuden jälkeen Naisten Raamattupiiriin! Olin siellä ensimmäisenä ja ovi oli lukossa, mutta ikkunoista näkyi valoa, menin yhden ikkunan taakse, ja sieltä näkyi nainen, jolle vinkkasin ovea. Hän tuli avaamaan ja huomasin, että hänellä ol Papin vaatetus päällä, kättelin häntä ja kerroin nimeni, en pistänyt merkille hänen nimeään ja kysyinkin, että hänkö pitää tänään piirin. Hän sanoi, että juu. Kun menin sisälle etsimään paikkaa, niin hän menikin paikalle, jossa olin viimeksi istunut( se oli mun lempipaikka!), menin sitten häntä vastapäätä istumaan, sillä sohvan kulmalla oli oikealla puolella käsinoja. Tykkään istua paikassa, jossa toisella puolen on käsinoja, ettei molemmilla puolillani ole tyhjää. Yritin siinä sitten herätellä keskustelua kysymällä tämän kerran luvun kohtaa, nainen kertoi ja halusin vielä kysyä hänen nimeään, hän toisti nimensä ja sanoi, että hän on varapappina(sanoi kyllä meidän seurakunnan tutun papin nimen). Minä sitten sanoin, että olen nähnyt hänestä haastattelun Uutisnuotassa, en kyllä kertonut, että en heti siihen juttuun niin perehtynyt.

No, koin sitten suuren yllätyksen, kun parin vuoden takainen tuttavuus tuli ryhmään. Olipa ihanan mukavaa nähdä hänet pitkästä aikaa  Hän tuli viereeni istumaan  Ryhmässämme oli kahdeksan naista ja aika meni kuin siivillä. Mukavaa oli ja tällä kertaa paljon avartavampaa, kuin sillä ihan ekalla kerralla.