Joitakin vuosia sitten, kun vielä olin palkallisessa työssä, ihastuin kyseisellä työpaikalla olleeseen huoltomieheen. Hänen näkemisensä työpaikalla oli aina päivien kohokohtia. Sydämeni alkoi aina villisti pamppaileen, kun hän meni työpaikkani ohitse, tai tuli korjaamaan jotain meille keittiölle. Joitakin viikkoja myöhemmin sain tietää hänen sukunimensä ja olin silloin että kääk, hän onkin minun entisen opettajan mies ja heillä on lapsia. Silloin yritin kovasti karistaa miehen pois ajatuksistani,  kuitenkaan siinä onnistumatta. Aina, kun näin silmäkulmastani hänen sinisiä työvaatteitaan vilauksenkin niin juu, lätkässä olin, korviani myöten!

Tunsin vuosikausia tästä ihastumisestani huonoa omaatuntoa, mutta en saanut sydäntäni rauhoittumaan millään. Sit jäin työpaikalta pois ja tavallaan juttu unohtui pitkäksi aikaa, kunnes kesällä, vai oliko se kevättä, olin siwassa samaan aikaan miehen kanssa. Selviydyin silloinkin nopsaan pois kaupasta ja pääsin autolle. No, mies tuli melkein heti minun perään omalle autolleen ja lähti omia reittejään pois. Silloin pintaan pullahti sama ihailun tunne, kun olin hetken häntä nähnyt, pitkän tauon jälkeen.

Joitakin aikoja taas kuluin, kunnes tuli lehti, jossa oli ylioppilasjuhlakutsuja. Bongasin tämän miehen nimen eräästä kutsusta, jossa oli myös minun entisen opettajan nimi. Heidän esikoinen oli päässyt ylioppilaaksi. Ajattelin, että ahaa, he ovat edelleenkin naimisissa ja pyyhin miehen pois mielestäni taas.

Tänään tuli sitten samainen lehti ja nyt oli sitten entisen opettajani äidin kuolinilmoitus lehdessä ja HAAA, mitä näinkään, ex-opettajallanihan on uus mies! Hän ei olekaan enää naimisissa tän huoltomiehen kanssa!

Enpä mä nyt mitenkään onneni kukkuloilla ole, mutta huokaisnpas syvään ja hartaasti, sillä niin kauhian monta vuotta koin huonoa omaatuntoa, kun ihailin kaukaa kyseistä huoltomiestä. Mut kiva, kun tähänkin juttuun VIHDOIN tuli selvennys!

Sen mä vaan itsestäni tiedän, menneiden kokemusteni johdosta, että mä en voi kuvitellakaan enää seurustelevani miehen kanssa, jolla on lapsia toisen naisen kanssa, jotenka tuo huoltomies on sillä tasolla kuopattu mun unelmahaaveista. Halusinpas vain kirjoittaa tämän jutun pois mielestäni.

Tänään on ollut päivä, ettei ole tarvinnut lähteä minnekään. Heräsin jo puoli kasi ja tänään tulikin paljon postia, kolme kirjaa, kaksi kirjettä ja lehtiä! On ihanaa, kun tulee oikein kunnolla postia, kun on päiviä, ettei postilaatikossa ole yhtikäs mitään. Nukuin päikkäritkin tänään ja luuri oli sen aikaa kiinni. Nukuin melkein kaksi tuntia, että taas jaksaa valvoa illalla. Huomenna on viimeinen kerta fysioterapiaa(voi surku!), vien fysioterapeutille pienen muiston kiitoksena, että on hieronut selkääni, antanut ultra-ja sähköhoitoa selälleni ja hartioilleni ja lisäksi vielä koostanut minulle pienen selkäjumpan  Häntä tulee kyllä ikävä, kun on ollut niin mukava mua kohtaan

Mulla on ihana kaipaus sydämessä sen maanantain puhelun jälkeen. Kävin koneen avattuani lukemassa Mikan meilit ja kattomassa hänen kuvansa ja mulle tuli ihan itku silmään. Hän on mun silmissäni niin komea mies!