Seppo Jokisen Koskinen ja raadonsyöjä-pokkari, 4. painos Karisto Oy, Hämeenlinna 2004. Tämä on bookcrossingista HEPattu kirja ja lähtee tänään edelleen seuraavalle lukijalle.

Koskinen viettää työtovereineen riehakasta saunailtaa, mutta aamuyöllä tulee epämiellyttävä äkkilähtö. Paperitehtaan ATK-osastolla odottaa murhatun suunnittelijaneron ruumis. Osaston väki tuntuu hautovan jos jonkinlaisia salaisuuksia ja yksi heistä vaikuttaa muitakin syyllisemmältä. Koskisen mielestä hänen syyllisyytensä on liiankin ilmeistä. Mitä kätkeytyy rikoksen taustalle ja kuka osaston väestä on kylmäverisen murhan takana? ja miten Koskinen voisi todistaa vaistonsa väittämät? kaikista työpaineista huolimatta Koskisen olisi elettävä normaalia elämää ja täýtettävä perheensä odotukset.

Tämä kirja otti kyllä heti minut imuunsa. Tätä oli niin jotenkin helppo lukea Åsa Larssonin dekkarin jälkeen. Tuntui jotenkin niin kotoisalta palata Koskisen pariin. Olinhan maaliskuun alussa lukenut ekan Koskis-kirjan. Vaikka silloin keväällä päätin, että se jää viimoiseksi Jokisen kirjaksi, jonka luen, niin tulipa tämä HEPattua bc-sivustolta ja nyt tuli luettuakin, kun yksi jo ehti toivoa tätä kirjaa minulta. Yksi asia mua vaan harmitti tätä kirjaa lukiessani: Mikä on Koskisen etunimi??? Mainittiinko se ekassa kirjassa??? Tässä sitä mun mielestä ei kyllä mainittu. Koskisen poika Antti kutsui isäänsä ipoksi. Mistähän moinen nimi lienee tullut??? Tätä kirjaa lukiessa sai jo vähän naurehdellakin joissakin kohdin. Loppu oli aika jäskää kamaa. Hyvä kirja kaiken kaikkiaan ja varmaan tulen vielä jatkossa lukemaan lisää Koskisen juttuja