Siis Åsa Larsson: Aurinkomyrsky. Sain kirjan postitse(seitemäs luettu bc-kirja) perjantaina ja aloin heti lukea. Kirja vuodelta 2005, Otavan kirjapaino oy Keuruu, ollut Kokkolan kirjaston kirja. Sivuja 300. Sain luettua eilen lauantai-iltana 22:35.

Hän on  totisesti kaunis, kuin ikoni maatessaan siinä keskellä kirkon alttarikäytävää, tumma veri sädekehänä pitkien kutriensä ympärillä. Paratiisipoika. Vauraan jättiläisseurakunnan vetonaula, heidän kultainen vasikkansa. Täydellinen, komea, antaumuksellinen Viktor, joka hylkäsi  kaiken, mikä ei ollut jumalasta.

Jälkiä tappelusta ei ole, pikemmin merkit viittaavat rituaalimurhaan. Mutta kuka on voinut haluta pahaa ihmiselle, jota kaikki rakastivat ja kunnioittivat?

Auringossa myrskyää. Revontulet räiskyvät jäätävän kylmän Kiirunan yllä. Vastarakennetussa Kristallikirkossa taistelevat valo ja pimeys.

Tukholmalaisessa lakitoimistossa nuori juristi Rebecka Martinsson havahtuu uutislähetykseen. Viktor. Se ei voi olla kukaan muu, Rebecka ajattelee. Samassa puhelin soi ja hän tietää kuka soittaa. Enää hän ei voi paeta, hänen on palattava synnyinkaupunkiinsa ja kohdattava menneisyyden pimeät voimat.

Rikoskirjallisuuden uusi pohjoismainen tähti on syttynyt. Laadukkaan jännityssarjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsin Lappiin.

Lapsuutensa Kiirunassa viettänyt Åsa Larsson(s.1966) on koulutukseltaan juristi aivan kuten rikosromaaniensa päähenkilö Rebecka Martinsson.

Aurinkomyrsky sai Ruotsin dekkariakatemina esikoispalkinnon 2003 ja sen jatko-osa vuoden parhaan dekkarin palkinnon 2004. Sarja on ollut Ruotsissa arvostelu- ja myyntimenestys. Sen käännösoikeudet on myyty lukuisiin maihin ja Sandrew Metronome on ostanut kolmen kirjan filmioikeudet.

Yksinkertaisesti loistava. Aurinkomyrskyllä on ne kaikki ominaisuudet, jotka hyvältä rikosromaanilta vaaditaan. -Värmlands Folkblad.

Jaapatijaa. Alkuun en ollut juonessa yhtään mukana ja tuntui, että henkilöt olivat aivan sekaisin mun päässäni, sillä heidän sukunimensä olivat niin samanoloisia:Viktor Strandgård ja Thomas Söderberg. Niin jo sivulla 20 kirjoittaja on sekoittanut itsekin Viktor Strandbergiksi, kun huomasin virheen sivulla 219, kun oli kirjoitettu Viktor Strandberg, vaikka piti olla Strandgård. Olisikohan mennyt jotain 50 sivua ja sitten pääsin juoneen mukaan ja kirjaan oikein sisälle, että ekana lukupäivänä luin päälle 100 sivua ja tokana lukupäivänä kirjan loppuun. Kirjassahan ol 300 sivua. Mutta tarina vei kyllä mennessään. Ol muuten eka kirja, jonka tältä naiselta luin ja kyllä ois kiva törmätä hänen muihinkin opuksiin. Ihan hyvä lukukokemus, ei siinä mittään. Kirja lähtee postitse seuraavalle lukijalle, luultavasti maanantaina käyn tän postittaan.