Ihanaa, sadetta heti aamusta ja muutoinkin on pimeää. Nukuin lääkkeen avulla ysistä  viiteen, pitkitin oloa sängyssä kuuteen ja sit kahvia keittään. Sytytin syksyn ekakynttilän. Ihan sen vuoksi, että sain eilen suru-uutisia, reilut  91-vuotias mummoni on nukkunut pois. Ja vielä samana päivänä, kun olin kirjoittanut isän siskolle, eli tädilleni elämäni ekan kirjeen(hänelle siis). En tunne vielä tätiäni, mutta eilen hän sitten soitti minulle ekaa kertaa ja puhuimme melkein puolitoista tuntia!!!! Olin koko päivän ollut kylällä, kun autoni oli taas korjaamolla, saman vian takia, kuin keväälläkin(13 viikkoa sitten toukokuun alussa), nyt vain reikä oli toisessa päässä putkistoa. Niin, olin ehtinyt vähän reilu kolmen jälkeen eilen kotiin autoni kera, kun puoli neljän jälkeen luuri soi. Vastasin nimelläni ja kuvittelin soittajan olevan joku lehtikauppias, kun äkkiä numeroa vilkaistaessani näytti oudolta rimpsulta. Kun olin sanonut nimeni, hetken oli luurissa hiljaista ja sit täti sanoi koko nimensä ja paikkakuntansa ja että hän on mun täti. Sit mulla välähti, kun hän sanoi sukunimensä, että kuka on soittaja Siitäpä kehkeytyi melkoisen pitkä soitto! Ihan, kuin oltaisiin aina tunnettu, vaikka nyt vasta ensi kertaa juttelimme. Kyllä hänellä on minun ristiäisistä kuva ja oli hän nähnyt kortin, jonka laitoin mummolleni, hänen täyttäessään 90 vuotta ja korttiin liimasin sen vuoden kasvokuvani. Voi että, kuinka hyvältä tuntui saada puhelu tädiltä, vaikka hän kertoikin mummon kuolemasta. Hän sanoi, että kun yksi sivu loppuu, niin toinen alkaa. Hän oli kuulemma lukenut kirjeeni kaksi kertaa ja nukkunut sinä yönä todella hyvin. Sitä juttua hän jaksoi ihmetellä, että kuinka osasin hänelle kirjeen kirjoittaa just saman päivän aamuna, kun mummo sitten nukkui pois iltapäivällä. En sitä kyllä osaa selittää, miksi noin kiva sattuma on tapahtunut.

Sen kirjeen kirjoittamisen jälkeisenä päivänä mulla oli koko päivän ihan kummallisen tyhjä olotila. Koko päivän teki vaan jäätelöä ja herkkuja mieli. Vaikka kuinka yritin päästä kummasta himosta eroon, se vei minut iltaseiskalta kylälle ja siwaan ja ostin kaikkea mahdollista, meni vajaa 16 euroa herkkuihin! Mua ihan hävetti kassalla ostokseni, mutta urhoollisesti ne maksoin ja kannoin autooni. Kotona vaan söin ja söin ja sit piti mennä okselle, jonka jälkeen otin iltalääkkeen ja unilääkkeen ja suoraan sänkyyn unta odottaan.

Olen tänä aamuna itkenyt sitä kynttilää poltellessani ja aamukahvia juodessani. Ei tehnyt mitään mieli syödä 

Erästä miestä kaipailen.........................................................................................................................................................