Neljäs BC-kirja ja sain luettua tänään 16:12. Sivuja 164.Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2005.

Ranskalainen Faiza Guene julkaisi tämän esikoisromaaninsa 19- vuotiaana. heti ilmestymisensä jälkeen siitä tuli kriitikoiden suosikki ja sitä myytiin yli 12 000 kappaletta muutamassa viikossa. Nyt kirja on käännetty jo kuudelle kielelle.

Faiza Guene aloittelee uraansa elokuvaohjaajana ja on kirjoittanut useita käsikirjoituksia. Päähenkilönsä tavoin hän asuu Pariisin lähiössä.

Kohtalo on kuin käsikirjoitus leffaan, jonka näyttelijöitä me ollaan. Sääli vaan, että käsikirjoittaja on täysin lahjaton. Se ei osaa kertoa kauniita tarinoita.

Viisitoista vuotiaalla Dorialla on ongelmia. Siivoojaäidin palkka ei riitä juuri mihinkään, asuinlähiö on ankea, koulu on tylsää, poikaystävääkään ei ole, eikä mikään oikein kiinnosta. Isä on palannut Marokkoon ja mennyt uusiin naimisiin, koska Dorian äiti ei ole saanut poikaa.

Mutta Dorian sinnittelee. Vaikkei elämä ole ruusuilla tanssimista, Dorian sarkastinen huumorintaju ja nokkeluus tekevät arjesta kertomisen arvoista. Ja pian Doria huomaa, että kohtaloonsa voi vaikuttaa ja asiat voivat myös muuttua...

Jos Faiza Guene(tupla ii-pisteillä ja e:n heittomerkillä) haluaa mukaan politiikkaan, Ranskan presidentti Jacques Chiracin on syytä olla varuillaan! -Newsweek-

Siis oikeesti, mua alkoi närästään tää kirja. En kyllä tajunnut yhtään, miksi tällainen opus on kirjoitettu. Mua otti suunnattomasti kupoliin, kun tekstissä oli jaeltu kolmee pistettä joka helvetin sivulle tyyliin: ... ... ...  Voi helkutti sentään, kyllä huomas, että kirjoittaja on joku just teini-iän ylittänyt pikkupimu, rasittavaa tekstiä! En tykännyt kirjasta. Pitää hakee lisää vissyä, ku närästää. En kyllä yhtään jää kirjaa kaipaamaan, kun johonkin jossain välissä vapautan tän. Osallistun tällä aakkoshaasteeseen.

Kolmaskymmeneskuudes tänä vuonna luettu kirja. Että sellaista.