István Örkény (5. huhtikuuta 1912 Budapest24. kesäkuuta 1979 Budapest) oli unkarilainen kirjailija. Hänen näytelmiensä ja romaaniensa tyypillisiä piirteitä ovat satiiriset näkemykset ja groteskit tilanteet.

Elämä

Örkény syntyi kemistin perheeseen. Toisen asteen opintojen jälkeen hän opiskeli aluksi kemiaa ja myöhemmin farmasiaa. Farmasiantutkinto valmistui vuonna 1934, minkä jälkeen Örkény matkusti Länsi-Eurooppaan. Matkalta palattuaan hän suoritti tutkinnon myös kemiassa. Hänen esikoisteoksensa Tengertánc julkaistiin vuonna 1941. Toinen maailmansota oli tuolloin käynnissä, ja seuraavana vuonna Örkény lähetettiinkin itärintamalle. Juutalaisena hänet sijoitettiin pakkotyöyksikköön. Sodan aikana Örkény vangittiin ja vietiin työleiriin lähelle Moskovaa. Leirillä hän kirjoitti Voronyezs-näytelmän, joka ymmärrettävästi julkaistiin vasta sodan päätyttyä. Vasta 1946 Örkény palasi kotiinsa Budapestiin. Unkarin kansannousun kukistumisen jälkeen Örkény oli poliittisista syistä julkaisukiellossa 19561960. Myöhempinä vuosina hänen suosionsa kirjailijana kasvoi absurdien ja groteskien novellien siivittämänä. Tällaisia kirjoituksia olivat esimerkiksi ns. yhden minuutin tarinat. Örkény kuoli 1979. Vuonna 2004 hänen mukaansa nimettiin Budapestissa teatteri, joka tunnettiin aiemmin nimellä Madách Színház.

Teoksia

Lähteet: Fennica, [1], [2]

Suomennokset

  • (1963) Macskajáték; suom. Kissaleikki, teoksessa Ruusunäyttely: kolme pienoisromaania (1981, Tammi; suom. Outi Karanko; ISBN 951-30-4396-7)
  • (1967) Tóték; suom. Tótin perhe, teoksessa Ruusunäyttely
  • (1968) Egyperces novellák; suom. Minuuttinovelleja (2002, Atena; suom. Juhani Huotari; ISBN 951-796-271-1 / 2005, Loisto/Atena; ISBN 952-459-502-8)
  • (1977) Rózsakiállítás; suom. Ruusunäyttely, samannimisessä teoksessa

 Suomentamattomia teoksia

(1941) Tengertánc (novellikokoelma)

Lähteenä tuossa edellä oli wikipedia, kun en sitä jaksanut alkaa itse kirjoittamaan.

Tämä oli kuudes bookcrossing-kirja, jonka olen nyt lukenut. Tammi,1981, 269 sivua. Kirja matkaa säteenä seuraavalle lukijalle huomenissa, sillä tänään en ehdi postittaan.

Örkeny(en tiedä, kuinka heittomerkki saadaan kirjaimen päälle) tutkii pienimuotoisessa proosassaan absurdia maailmaamme ironian ja groteskin huumorin keinoin. Ruusunäyttely sisältää kolme pienoisromaania. kaksi ensimmäistä tunnetaan Suomessakin suosittuina näytelmäverisoina, kolmas jäi kirjailijan viimeiseksi teokseksi.

Kissaleikki rakentuu kirjeistä ja puhelinkeskusteluista, joissa vanheneva näyttelijätär kertoo sisarelleen nuoruudestaan, loiston ajoista teatterissa, kavaljeereistaan ja rakkauksistaan. Muistot lomittuvat nukkavierun todellisuuden kanssa hullunkuriseksi ja riipaisevaksi kokonaisuudeksi.

Totin perhe(o:lla pitäs olla taas heittomerkki) on kafkamainen kertomus sodassa hermonsa menettäneestä majurista, joka toipumislomalla terrorisoi pienen vuoristokylän palopäällikön perhettä.

Ruusunäyttely kertoo nuoren televisio-ohjaajan yrityksestä tehdä dokumenttifilmi kolmen kuolemansairaan ihmisen viimeisistä elinviikoista.

No niin ja palautteeseen kirjasta. Mulla ei ollut mitään tietoa kirjailijasta, kun lähdin tätä opusta lukemaan. Alkuun lukeminen takkus aika tavalla ja en päässyt ekassa tarinassa lainkaan kirjaan "sisälle". Kyllä mä nyt sen tajusin, että oli kyse puheluista ja kirjeistä, tavallaan ois voinut olla nykyaikaakin, sillä näähän ois rinnastettavissa meileihin ja luuriviesteihin.

Toisessa tarinassa pääsin jo hiukan jyvälle tämän opuksen sisällöstä ja joissakin kohti hiukan jo tuppas naurattamaankin.

Kolmas tarina imas kyllä mukaansa ja ei voinut jättää kirjaa käsistään, ennenkuin olin lukenut sen loppuun. Sainkin luettua tämän eilen illalla(ma.29.8.2011) 21:40. Jotenkin jäi tavallaan hyytävä kokemus, kun iltasella luin tän kuolema-tarinan.

Osallistun tällä kirjalla aakkoshaasteeseen.