Ostin kirjan kirjaston poistomyynnistä tänä maanantaina 11.7.2011 yhdellä eurolla. Gummerus, Jyväskylä, 1982, 140 sivua.

Esikoisteoksellaan runsaasti kiitosta saanut Sirpa Vartiainen kirjoittaa empaattisesti nuoresta, odottavasta äidistä ja hänen irtautumisestaan lapsuudenkodista. Kerronta on sisäistyneen tarkkavireistä ja piirtää ehjän kuvan odotusajan iloista ja suruista. Tämä on kertomus nykyajan(1980-luvun!) nuorista ja elämän perusarvoista, puhuttelevaa, lämmintä proosaa.

Oikeestaan tämän kirjan nimi oli osuva, sillä luin tämän kirjan parempaa kirjaa odotellessa. Ei tämä oikein hetkauttanut minua suuntaan tai toiseen, aika pliisua tekstiä. Kyllähän tässä hiukan kerrottiin aamupahoinvoinnista ja synnytyskivuista ja supistuksista, mutta eipä paljoa sen enempää. Ennemminkin tämä oli odottavan äidin isän tarina, sillä kirjassa kuvattiin tulevaa vaaria ja hänen masennuskohtauksiaan paljon enempi, kuin odottavaa äitiä ja hänen ajatuksiaan. No, tulihan luettua.

Tänään oli eka bc-miitti, kun sovimme tämän kylän toisen crossaajan kanssa tapaamisesta, hän kun lupasi antaa minulle Pollyanna-kirjan jatko-osan luettavaksi, sillä hän ei sitä nyt ehdi lukemaan. Kyllä mua jänskätti! Hyvin kuitenkin tapaaminen sujui ja juttua tuli, harmi vaan, hänen joku tuttu tuli keskeyttämään meidän juttutuokion ja mä pääsin lähteen kaupoille. Näimme tämän naisen kanssa vielä kaupassakin ja moikkasimme. Vaikutti ihan mukavalle No nyt mä pääsen tänään sitten aloittaan tuon Pollyanna-kirjan, jihuuuuuuuuuuuuuuuu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!