Enpä jaksa pahemmin kertoilla mitään. Ollut ihan liikaa kaikkee ohjelmaa kuluneellakin viikolla. Oikeesti kaikki lähti jo juhannuksesta liikkeelle. Oli juhannusheila, mutta siitä ei tullut pidemmän päälle mitään, kailotti piru vie liika isoon ääneen ja siitähän minä en tykkää. Yritti hän vongata juhannuksen jälkeenkin mua, mutta mä pysyin lujana. Just äsken viimeksi itkin jutun loppumista, enkä tiedä miksi se mua itkettää.

No, juhannuksen jälkeen kuvioon tuli vuosien takainen ihana ihastus, jonka olen saanut kerran kohdata Jyväskylän edesmenneellä Raatikellarilla. Voi että mä muistan sen kohtaamisen lopun elämääni! Nyt hänkin sitten innostui kertoilemaan kyseisestä kohtaamisesta asioita, joita ei ole aiemmin mulle kertonut. Hän myönti, että häntä ujostutti tulla mun juttusille, oli katsellut pitkään mua ja muistellut luurikeskustelujamme ja hän muistaa vieläkin mun ilmeen, kun meidän katseet kohtas siellä baaritiskillä. Voi että sentään! Tuli muuten yhden yön ja päivän mittaan mulle sellainen romantiikan pläjäys, ettei aikoihin! Huh huh sentään!!!! Muutamassa päivässä reilu 100 viestiä, yksi mesetys ja yksi luurijuttelu. Mutta siis en olisi ikänään uskonut, että hän tulee vielä noin voimallisesti mun elämääni. Olin jo ehtinyt haudata haaveen hänestä.

Viikolla oli serkkupoitsu kyläilemässä mun luona pari yötä ja juhlittua tuli, ihan kahtena iltana ja siinä päiväsaikaan oltiin aina liikenteessä. Tuli käytyä eläinpuistokin kiertämässä, 12 vuoden tauon jälkeen. Oli ihan kiva reissu, mutta sainpa kyllä siellä kierroksen aikana yhden mietityttämään jättäneen katseen eräältä puolitutulta ihmiseltä. No, ei siinä mitään, katsoin minäkin häntä aika pitkään miettien hänen nimeään, kun ei heti raksuttanut. Olisin moikannut, jos oisin kehdannut.

Taidan vetää pari jääkarhua tänään, ihan vaan huvikseen, viikonlopun loppumisen kunniaksi