Aamusta etsiskelin googlen kautta, että millainen on farmari audi ja niinhän se näytti, että sen etuosassa on ne neljä renkulaa. Kirjoitin tapahtunnen lapulle ylös, suorin tieni autolle, vaikka pelotti niin perkuleesti mennä auton rattiin. Mennessä kävin Tuurin apteekista hakeen ne burana kuussataset, jotka lääkäri eilen määräs mulle, maksoikin vain reilu 5 euroa mulle, ku mulla on se kelakorvaus-juttu lääkkeissä. No, sit vaan Alavudelle huristeleen. Ensin seikkailin väärässä osassa isoa rakennusta kyselemässä poliisin tiloja, rappusia ramppasin ihan hengästymiseen saakka! No, sit yksi nainen sieltä neuvoi, että takas ulos ja rakennuksen sivusta eteenpäin, että siellä tuloo poliisin merkki ja niinhän kävi. Taas portaita ylös ja ihan hengästyneenä pääsin aulaan. Avulias nuori nainen neuvonnassa kävi pyytään päivystävän poliisin ja hän sitten veipi minut perimmäiseen huoneeseen. KÄÄK!!!!!! No ei vaan, ei mua pelottanut, jänskätti vaan, ku taas oli komee mies! Niin oli eilen se hoitajamies tk:ssa ja lääkärikin oli komee mies. Huh huh huijaa!!! No niin, asiaan. Kerroin taas tapahtuneen ja poliisi piirti sen risteyksen ja tapahtuneen. Sielläkin mä kyynelehdin. Ja selkään sattui istuminen! Poliisi teki rikosilmoitusta, mutta hänen kone meni jumiin ja lupas tehä sen loppuun ja soitella eri korjaamoihin ja lähettää ilmoituslapun sit mulle. No, pääsin sit lähteen kotia kohti.

Kotiin ku pääsin, otin buranan ja menin huiliin, ei kuitenkaan uni tullut, luuri oli äänettömällä ja ku vilkasin sitä, ni oli tullut puhelu. Tulin koneelle metästään numeron kohdetta, eikä tullut tietoja. Hetki meni, ni sama numero soitti uudestaan ja se oli se poliisimies. Sanoi, että oli saanut selville miehen nimen ja antoi mulle hänen numeron ja sanoi, että saamme keskenämme sopia sen, että sakot hän ainakin saa. Jonkin aikaa huokasin ja rohkaisin mieleni ja soitin miehen  numeroon. Kerroin, että olin joutunut käymään tk:ssa taksilla ja että selkä ja niska on särkylääkkeistä kipeenä. Sanoi, että sovitaan hiukan myöhemmin joku päivä, että mennään käymään vakuutusyhtiössä(onneksi sama vak.yhtiö molemmilla). Sanoi, että hän pyrkii aina hoitamaan möhläykset ja mä sanoin, että juu, nähdään vielä silmästä silmään, ettei jää mitään hampaankoloon ja sanoin vielä, että hänen maksamansa summa on kyllä tähän kipuiluun liika pieni. Sanoi, että hältä nyt menee bonuksia autovakuutuksesta, että vakuutushan maksaa kaikki henkilövahingot. No, syytön minä siihen olen, että hältä menee bonuksia, mitäs törmäs muhun. Ihan fiksulta ihmiseltä hän kuulosti, ei siinä mitään. Hyvähän tämä asia on selvittää kunnolla, ettei jää kaihertaan ja sitä ei tosiaan tiedä, kuinka kauan mä joudun näistä selkä-ja niskakivuista kärsiin, ku ei lääkkeet toita. No, mullehan eilen lekurissa sanottiin, että seuraava päivä on kaikkein pahin ja olen sen kyllä huomannut. Nytkin tätä kirjoittaessani sattuu niin saatanasti selkään, mutta pakko saada kirjoittaa tää pois mielestä. Mies lupasi soittaa huomenna mulle ja kysellä vointia. Ihme ja kumma!!!!!!

Pikkuveli, hän, josta tuli perjantaina isukki, soitti minulle tuon puhelun jälkeen ja juttelimme jonkin aikaa. Häneltä olen kyllä saanut niin paljon rohkaisua tämän asian suhteen, että ihan ihmetyttää. Eilenkin luurissa yritteli rauhoitella mua ja facebookissa oli laittanut viestin ja kyseli, että olinko käynyt tk:ssa ja kuinka asia etenee. Sanoi sit luurissa, että meidän veli, se nuorimmainen menee ainakin viikonloppuna käymään pikkupoikien kanssa kattomassa vauvaa, että voisin päästä taas hänen kyydissä, niin ei tartteis yksin lähtee ajaan. Saa nyt nähä, millaisessa kunnossa olen sit viikonloppuna. Nyt ainakin olen ihan tokkurassa noista lääkkeistä. Kunpa sais jonkun kipupiikin selkään, joka veis tuon kivun pois.

Jesbulis, juttu on siis menossa eteenpäin, onneksi. Siellä poliisilaitoksella kuvittelin, että sitä miestä ei löydy milloinkaan, mutta hyvä, että nimi ja numero selvisi.

Ai niin, sellainen juttu vielä, että eilen illalla mua alkoi mietityttään, että kun kävin siellä tk:ssa siellä ei kysytty mitään vuosimaksun perään ja mulla ol sellainen tunne, että en ole käynyt tk:ssa tänä vuonna. Soitin sitten tk:hon ja kysyin maksun perään, mies klikkaili mun tiedot auki ja sanoi, että käynti oli ilmainen, että lasku tulee perässä, viikon, parin päästä, jos  tulee jajos ei tule, niin pidä hyvänäsi. Sit sanoi vielä: "Älä ole liian tunnollinen!" Että mua alkoi itkettään tuon puhelun jälkeen. Sitähän mä olen, haluan kaikki asiat selvittää, jos mieltäni jokin kaihertaa, eritoten nuo laskujutut.

Kiitos sinulle, jos jaksoit lukea vuodatukseni