Viimeistä viedään tässäkin kuussa ja huomenna on jo kesäkuu!!! Kauheeta vauhtia aika juoksee, hyvä kun itse perässä pysyy!

Eilen tuli sit tehtyä reissua ja kivaa oli parantaa maailmaa kummitädin luona ja olla hällä ruokavieraana. Kummitäti loihti ihanan makuista kalakeittoa siinä puolilta päivin. Itse hän ei ollut siihen tyytyväinen, kun ei ollut kermaa laittaa keiton sekaan, mutta minulle se maistui, kun en ollut aikoihin saanut maitoon tehtyä kalakeittoa. Voi nams sentään!!!! Tuli siellä sitten vilkastua iso nippu paikallislehtiä ja kuinka ollakkaan silmäni osui erääseen kuolinilmoitukseen ja kysyin tädiltä, että onko hänkin jo kuollut, eräs tuttu mies, ei kuitenkaan sukua, mutta sukututtu kuitenkin. Ilmoituksessa oli sitten miehen pojan nimi, joka toi muistoja mieleen peräti viidentoista vuoden takaa. Olin silloin villi ja vapaa 21 vuotias ja mielestäni elämäni kunnossa ja suht kivasti "hoikka" nainen(siis tähän nykyiseen olemukseeni aikas tavalla hoikempi, en kuitenkaan laiha silloinkaan, vaan kivasti pyöreänhoikka). Olimme silloin kummitädin kanssa Titanicin tuhoilla paikallisessa baarissa ja juttusille iskeytyi tämä poika ja hän iski silmänsä minuun. No, minähän lähdin hänen matkaan, hällä oli siskonsa poika kuskina. Kävimme sitten pienellä kylärundilla lähipitäjässä ja päädyimme tämän minut iskeneen pojan kotopaikan laavulle viettään loppuyötä ja aamuvarhaista nuotion äärelle. Sain sinä iltana ainakin miljoona ihanaa suudelmaa!!! Sit miehet veivät minut takasin kummilaan ja en sen jälkeen nähnyt heitä. Nyt sitten eilen kysyin kummitädiltä, että kuinka vanha tämä kuolleen miehen poika oikein on. Kummitäti otti sukukirjan esille ja etsi sieltä tiedon ja löytyi mihen syntymävuosi 1961, eli mies täyttää tänä vuonna 50 vee, tai on täyttänyt jo!!! Hän on siis minua 14 vuotta vanhempi ja tuolloin kuin olin 21 vuotias, niin hän oli jo 35 vee!!!!! Nyt kun ajattelee hänen ikäänsä, niin HUI KAUHEETA!!!!!!!! Mut en silloin kyllä ajatellut hänen ikäänsä, hän nimittäin vaikutti itseään nuoremmalta! No, kuolinilmoituksessa miehellä ei ollut kaveria, eikä lapsiakaan, eli yksin on. Kummitäti sit tiesi kertoa, että mies on jo häntäkin vikitellyt asumaan luokseen. Että sellaista!

Olihan tuo melkoinen aikamatka menneeseen ja muistoihin! Eilen tullessa sitten poikkesin tietenkin kotoporukoiden luona vielä kahvilla, vaikka kummitädin luona olin jo juonut kaksi mukillista suhveeta, porukoilla join vielä kaksi mukillista ja ne oliihan liikaa, sillä yöunet siitä meni! Illalla valvoin vielä yhden aikaankin!!!! Kroppa kävi ihan ylikierroksilla ja oli pakko turvautua yhteen vihreään lääkkeeseen, että kroppa ja surraavamieli rauhoittui vähän ja sain sitten unenpäästä kiinni.

Aamulla luuri herätti sitten puoli seiska ja torkutin sitä seiskaan saakka. Pian on lähdettävä, on taas Naistenryhmä tiedossa.