Eilen oli oikein urakalla muistelupäivä. Pohdin syntyjä syviä ja menneitä ihastuksia ja netin saloista yritin bongata miehien numeroita. Yhden satuin löytämään, nimittäin vuosien 2000-2001 ihastukseni ossan ja numeron. Hetken aikaa mietin ja viskasin Saunalahden sivuilta ilmaisen viestin numeroon. Tunti meni ja mies vastasi. Oli vähän ihmeissään, että kuka hänelle viestin laittoi. Kerroin kuka olen ja siinä sitten vaihdettiin muutamat viestit. Uskalsin jopa kysyä, että joko hänellä on perhettä, on kuulemma. Toivottelin sitten hyvää jatkoa miehelle. Jonkin aikaa kului ja mies laittoi viestin, että josko pääsen facebookkiin, niin hänellä on siellä profiili. Sanoin, että juu kyllä näkyy olevan, mutta enhän mä enää miestä tunnistanut kuvista, nimittäin tuli aika monta hänen nimistään esiin. No, hän laittoi minulle kaveripyynnön ja hyväksyin. Voi jehna, että HÄN ON KOMEE MIES!!!!!!!! Enpä ois ikinä uskonut! Niin meistä sitten tuli facebookki-kamut, minusta ja entisestä ihastuksestani. Äsken, kun kävin sivuilla, oli mieheltä tullut viesti. En mä kyllä mitään suhdetta ala hamuaan, kunnioitan hänen perhettään. Onpahan mies vain ollut mun mielessäni, että oli pakko kysellä kuulumisia. Hän teki minuun niin suuren vaikutuksen silloin 10 vuotta sitten, mutta kun juttu alkoi käydä liika vakavaksi, niin minä lähdin karkuun En ollut vielä silloin valmis vakavaan seurusteluun, vaan iski päälle viihdekausi. Joopati joo. Tällaista sattuu ja tapahtuu.

Pitää saada uutta ajateltavaa ja eilen avasin rehveille profiilin ja heti alkoi tulla mieheltä viestejä. Äh, en mä heistä ole kiinnostunut, onpahan vaan hetken aikaa kiva lueskella viestejä, joita luukkuun tulee. Jos mä vaikkasta tän viikon ajan pidän aktiivisena siellä profiilia, ihan vain huvin vuoksi. Saan noi menneet ihastukset ja suhteet unohdettua. Mut piru vie; SINISILMÄN KANSSA HALUAISIN PÄÄSTÄ JUTTELEMAAN MAHDOLLISIMMAN PIAN!!!!!!!!!!