Äitini voitti tämän kyseisen kirjan Jyväskylän kirjamessuilta Atena Kustannus Oy:n osastolta huhtikuun ekana viikonloppuna ja oli saanut postitse tämän ennen pääsiäistä. Antoi tämän minulle luettavaksi pitkänä perjantaina 22.4.

Tämä on kustannettu Porvoossa tänä vuonna, 2011 ja kirja on 1.painos, 259 sivua.

"Kaikki alkaa väärään osoitteeseen joutuneesta sähköpostista: Emmi haluaa perua lehtitilauksensa, mutta viesti tupsahtaa vahingossa Leon inboxiin. Lehtitilauksen peruminen ei käy käden käänteessä ja viestit alkavat kulkea kahden tuntemattoman välillä. Pian naimisissa oleva Emmi ja omasta parisuhteestaan toipuva Leo kirjoittavat toisilleen päivittäin-viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla.

Sähköpostirakastavaiset eivät tiedä toistensa ikää tai silmien väriä, mutta he tuntevat toistensa ajatukset. Päivän kohokohdiksi tulevat sähköpostiohjelman kilahdukset uuden viestin saapumisesta. Intohimo on herätetty kirjallisesti ja meiliystävykset miettivät, kestäisikö sähköinen rakkaus tapaamisen todellisuudessa.

Kun pohjoistuuli puhaltaa on älykäs, hauska ja koukuttava. Rakastuneet elävät tiuhaan kulkevissa viesteissä, joiden perusteella he luovta toisistaan mielikuvia. Tosielämän kylmät realiteetit kiertävät heidän onnensa, eikä heidän salaisella nettiavaruuden saarellaan ole työ-tai perhehuolia vaan ainoastaan he kaksi."

Kirja alkaa seuraavalla tavalla : 15. tammikuuta Aihe: Irtisanominen. Haluaisin irtisanoa lehteni kestotilauksen. Käykö se tätä kautta? Ystävällisin terveisin E. Rothner.

Ehkä mielentilani ei ollut oikein vireessä tätä kirjaa varten, sillä mielessä seikkaili ihan toiset asiat, kuin sähköpostiromanttisuudet.

Nimittäin, kun olin kiirastorstaina käynyt moikkaamassa serkkupoikaa, hän soitti minulle pitkäperjantaiaamuna itkuisena ja sanoi, että:" Tais olla eilen viimeinen kerta, kun näit serkkupoikaa. Minä ei enää jaksa tätä paskaa, että minä lähen, niinkuin lähti isänkin...Tässä soittelen viimeisiä puheluita, äsken soitin veljelle ja äitille. Sinä olet ollu hyvä serkku ja rakastan sua. En vaan jaksa enää. Tämä on viimeinen päivä." Serkun isä, eli minun kummisetäni tappoi itsesä reilu 10 vuotta sitten. Nyt sitten sain serkkupojalta tällaisen puhelun. Itkettiin molemmat luurissa ja sit serkku lopetti puhelun. Mulle tuli kiire laittaa äiteelle viestiä, että soittaa kummipojalleen, että hän uhkaa tappaa itsensä. Mä olin ihan hädissäni ja itkin kokoajan. Piti ottaa yksi rauhoittava pilleri, eikä sekään tahtonut auttaa. Aloin heti laittaa vähiä tavaroita kasaan, että lähden porukoiden luo, en kärsi olla kämpilläni yhtään yksin tuollaisen soiton jälkeen. No, äitee kerkes soittaa mulle hetken päästä. Oli soittanut siskolleen, joka oli sanonut, että poika soittaa aina vähän väliä tuollaisia soittoja hänelle, mutta ei siltikään tee itselleen mitään. Mä melkein suutuin äiteelle, että se on yks kaunis kerta, ku poika tappaa itsensä, ku tuollaista puhuu. No, äitee vaan sanoi, että sillehän me ei voida mitään. Hitto se poika tartteis hoitoo, ku tuollaisia puhuu. En osannut muuta kuin itkeä. Äkkiä sain kamat kasaan ja lähdin autolle, aurinkolasit peitti mun itkuiset silmät ja mennessäkin itkin, hyvä kun pystyi autoa ajamaan, mutta porukoille oli päästävä! Porukoilla sitten ruodittiin äiteen kanssa serkkupojan tilannetta ja serkkulikka sitten soitteli mulle. Kerroin hälle veljensä soitosta ja likka sanoi, että veli angstaa kämpillään taas, että alkuun hänkin oli huolissaan siitä, kun alkoi soitella moisia puheluita hänelle ja nyttemmin sit serkkulikka sanoo veljellee, että: " Älä jaksa!" Ni kuulemma sit lopettaa ne soitot. Siis kukaan tän pojan lähisukulaisista ei ota sen puheita todesta!!! Vaikka selvästi tuo on hätähuuto, että jotain pitäs tehä. Mulla meni ainakin tyystin pääsiäisfiilis tuon puhelun takia. No, en sentään itkenyt enää porukoilla, onneksi. Terassilla tuli istuttua ja välillä kierrettyä pihamaata ihastelemassa kukkivia krookuksia, mehiläisiä jo näkyi

Lauantaina 12:18 näimme pihassa ensimmäisen västäräkin ja voi, kuinka iloiseksi siitä tulin! Kaiken sen pahan olon jälkeen tuli tuollainen piristys!!!! Iltasella tuli sit nuorempi veli poikiensa kanssa, vaikka heidän piti tulla vasta sunnuntaina porukoille. Olin vahtimassa nuorempaa pojua, kun äitee sanoi, että pihaan tuli entinen koulukaverini, eräs tyttö. No, menin ovelle vastaan ja tämä tyttö tuli tuomaan luokkakokouskutsua mulle. Hetken aikaa siinä juteltiin. Viimeksi nähty 15 vuotta sitten. Yritti kivenkovaa houkutella mua sinne kokoukseen. Saa nyt nähä(yksissäkään en ole ollut ja viimeksi olen saanut kutsun 10 vuotta sitten ja tyttö sanoi, että kyllä niitä on pidetty 5 vuoden välein). Että joopa joo, kirjeessä on hänen tietonsa, että viesteile. Illalla katsoin veljen kanssa Suomi-Ruotsi lätkämatsia ja Suomi voitti 2-0, Se oli maaottelu, ei vielä mm-lätkää.

Sunnuntaina tulin sit omaan kotiin ja taas tuli itku Ihan siksi, kun ajattelin serkkupoikaa. Silloin lauantaina laitoin hälle viestin ja kysyin kuulumisia, ni vastas, että on menossa viihteelle. Se siitä viimeisestä päivästä sitten. Kummitäti oli soittanut sillä aikaa, ku olin tulossa kotiini. Ei soittanut enää illalla, enkä mä soittanut hälle. Äitee soitti maanantaina ja kysyi, että oliko täti soittanut uudestaan, että täti oli soittanut sit hälle ja kysynyt mua, ni äitee oli sanonut, että mä olin jo lähtenyt omaan kotiin. Täti olis pyytänyt mua luokseen. Mulle piisasi tää kyläily nyt joksikin aikaa. HUH HUH!!!

Niin perjantaina aamusella ehdin hetken aikaa mesetellä Sinisilmän kanssa, ennenkuin sain sen soiton serkkupojalta. Sitä mesettelyä yritin pääsiäisen aikaan miettiä, että mieli olisi edes hetkeksi pirstynyt. Nyt sit kaipaan taas Sinisilmää.

Jesbulis, siis tuo lukemani kirja. Alkuun odotin jotain aivan ihanaa, mutta kun aloin lukea sitä, niin mua alkoi suorastaan vituttaan se jaarittelu tapaamisesta. Siis mua alkoi ällöttää tämän kirjan lukeminen silloin lauantaina ja jätinkin sit sen laukkuun. Eilen maanantaina sitten ahkeroin oikein kunnolla ja luin tosi paljon ja tänä aamuna luin loput sivut ja sain luettua 7:55 ja nyt voin palauttaa kirjan äiteelle. Ihan paska kirja. Kerrontaa ei ole yhtään, kirja koostuu pelkästään sähköpostiviesteistä. Ihan turhaa tekstiä!!!!!!! Paska, mikä paska, ei kannata lukea!