Huomenta rakas päiväkirjani. Jos edellisen postauksen kommenttini oli jotenkin sekava, niin sotketaan tarinaa entisestään. Mutta hei, mitä väliä, tää on mun blogi ja saan kirjoittaa niin sekavaa tarinaa, kuin itte haluun Nimittäin, mä olen taas pienen hetken onnellinen!!!!!!!!

Tuli sit illalla valvottua kahteentoista saakka. Eka saltsut, sit linnan tähdet, tv viideltä alkoikin ysiltä sopivasti leffa mummonkaatajat ja jäin sitä katsomaan ja sen jälkeen alkoi 5d- dokumentti yhden yön vaaroista ja sehän mua kiinnosti niin, että oli pakko katsoa vielä sekin. Siinäpä se neljä tuntia sit hujahtikin ihan huomaamatta! Paitsi, että ajattelin koko illan miestä. Tässä yhteydessä annan hänelle nimen Sinisilmä, jotenka häntä ei voi enää sotkea sähköpostimieheen.

En ole vielä tavannut Sinisilmää, sillä hän asetti heti alussa ihan vain pienen ehdon tälle tarinalle. Meidän pitää kirjoitella puoli vuotta. Olen häneltä jo useasti ruinannut kuvaa ja pyytänyt mesen camissa näyttämään kasvonsa, mutta ei. Hän on jo pari kertaa sanonut, että aika ei ole vielä täysi. Olen ollut ihan hämmentynyt tämän asian vuoksi. Kysyinkin häneltä tässä jokin aika sitten mesessä, että miksi odottaa puoli vuotta ja hänen kommenttinsa oli, että hätäilemällä tulee vain karvasia kakaroita. Siinä olen kyllä hänen kanssaan ihan samaa mieltä, mutta kun mä olen hänestä NIIN KIINNOSTUNUT!!!!!! En jaksaisi odottaa enää hetkeäkään.

Tässä asiassa pitää palata siis nuoruuden tunnelmiin, jolloin ihastuksen kohteelle tuli kirjoitettua rakkauskirjeitä. Voi, kyllä mä harrastinkin kirjeenvaihtoa. 18 vuotiaana mulla oli teksti tv:ssä kirjeenvaihtoilmoitus ja vastauksia tuli ropisemalla 122 kappaletta! Oli vielä käynyt niin, että siellä telkussa mun osoitteessa luki Jyväskylä ja muutoin osoite oli oikein tuonne kotopitäjään vanhempien luo, jossa vielä silloin asuin. No, kirjeethän oli eka menny Jyväskylään ja siellä oli osoite sotkettu ja vaihdettu oikea pitäjä niihin. Kyllä mä olin hämmentynyt, kun kirjeitä alkoi sataa mulle. Muistaakseni niitä tuli kahden viikon aikana. Mun piti oikein tehdä vihkoon lista miehistä, iästä, paikkakunnasta ja antaa kirjeelle joko plussa tai miinus ja sen sitten merkkasin kirjekuoreen. Oli siinä nuorella neidolla hetken aikaa pieni pää ihan pyörällä

Viimeisin kirjeenvaihtosuhde taitaa olla kymmenen vuoden takainen, jolloin seurustelin yhden pohjanmaalaisen miehen kanssa, hän ol mua muutaman kuukauden nuorempi. Juttu alkoi silloin maikkarin teksti tv:n sätissä, jossa oli mun ilmoitus ja mies laittoi mulle tekstarin, siitä sitten mentiin kirjeisiin ja puheluihin ja tapaamisiin ja yhdessä oloon. Seukkaaminen kesti silloin syksystä vuoden vaihteeseen saakka. Voi, mä olin silloin rakastunut, kun kirjeitä kirjoiteltiin. Aina odotti, että koska kirje tipahtaa luukusta, että pääsee kirjoittamaan ja lähettään heti kirjeen takaisin. Parhaana viikkona saattoi tulla kaksikin kirjettä ja heti seuraavalla viikolla jo uusi. Ne oli kyllä rakkauden täyteisiä kirjeitä! Pääsin mä tapaamaan hänen vanhempansakin. Tällä miehellä kun ei ollut omaa autoa, niin jo toisille rehveille tuli nää vanhemmatkin ja mä olin ihan täpinöissäni. Ekoille rehveille tää mies tuli junalla ja menin pyörällä häntä vastaan ja silloin oli vielä tosi kylmä ilma ja pakkastakin oli jo ja hippusen lunta. Kuitenkin mun silmäni aukesi vuoden vaihteen lähetessä, kun olin törmännyt silloiseen suureen ihastukseeni, joka asui täällä samalla paikkakunnalla ja johon olin tutustunut, kun tänne muutin vuonna 1996. Rakastuin häneen uudelleen ja mun piti lopettaa suhde tän toisen miehen kanssa. Viimeiseen tapaamiseen olin pyytänyt silloisen hyvän ystäväni silloisen miesystävän tueksi ja turvaksi, että pääsen tästä pohjanmaan miehestä kunnialla eroon. Kävi vielä niin, että kun menimme sitten lopuksi tupakalle(juu, poltin silloin) ulos tän silloisen hyvän ystävän silloisen miesystävän kanssa(pohjanmaan mies oli jo lähtenyt), niin hän laittoikin vahingossa ulko-oven kii ja mulla ei ollut avainta. Piti sit soittaa äitiliinille, että tuli vara-avaimella päästään meidät sisälle. Oli sekin! Tuo kaikki tapahtui siis loppuvuonna 2001, eli on siitä vielä vajaa 10 vuotta, mutta kuitenkin siis. Silloin olen viime kerran seurustellut. Onhan niitä lukuisia pieniä ihastuksia ollut tässä vuosien varrella ja oli se yksi pidempikin juttu tuon suuren ihastuksen jälkeenkin ja vielä sekin mies, jonka sattumalta kohtasin baarissa(pitkän tekstari-soittelurumban jälkeen) Jyväskylässä keväällä 2006, jolta vielä viime vuoden puolellakin sain muutaman tekstarin, mutta se juttu kuihtui kokoon.

Kyllä mä olen niin pitkän kierroksen tehnyt noiden miesten takia, että huh huh sentään! No, tämä Sinisilmä on nyt sitten naapurikaupungissa asuva, eli ei ihan hirveän kaukana onneksi Ajattelinkin illalla nukkumaan mennessä, että kunhan saan tämän höpinälöpinän kirjoitettua, olen siis kirjoittanut ekafiilikset jo päiväkirjaani ja nyt tänne blogiin ja kait vielä pitää kirjoittaa sinne tunnekirjaan pitkänpitkästä aikaa, niin sitten voisin kirjoittaa Sinisilmälle meilin ja kiittää eilisestä videosta ja kirjoittaa hälle pienen "rakkauskirjeen", kun en voi sitä postin kautta tehdä, en tiedä koko nimeä, enkä tarkkaa osoitetta, niin meili on ainoa vaihtoehto. Saa sitten nähdä, että pääsenkö niin pitkälle ja jaksanko vielä kirjoittaa. Tänä aamuna, viiden ja puolen tunnin unien jälkeen oli ainakin niin mahrottoman polttava tarve päästä koneelle kirjoittamaan, että huh huh sentään. Olin herätessäni ihan onnesta soikeena tästä ihanasta tunteesta En tiedä, olenko rakastunut, vai mitä, mutta ONNELLINEN OLEN!