Juoppuhullun päiväkirja osa 3(pokkariversio), Otavan kirjapaino Keuruu 2005, viides painos, 400 sivua. Sain luettua tänään 11:10 tämän opuksen

Kirja alkaa Juha Bergin Sirpa-avovaimon raskausviikolta 8, kestäen aina viikolle 38, jolloin pienokainen syntyy. Kirjaan mahtuu taas yksi ja tuhat hauskaa tapahtumaa ja saan nauraa monet kerrat sohvalla ihan kippurassa Vuorisen hykerryttävän hauskalle tekstille. Iltalukemisena sängyssäkin tämä opus on verrattoman hauskaa seuraa, melkein tukehdun nauruun ja yskänpuuskiin(alkavan flunssan johdosta yskä on herkässä). Mieleen tulee, että naapurit vissiin kuulee mun nauramisen ja luulee, että neito naapurissa on kajahtanut hulluksi, kun yksin nauraa hohottaa. No, antaa luulla vaan, mulla on ainakin hauskaa kirjan seurassa

Kirjan koskettavin kohta on ehdottomasti se, kun Juha nappaa kyytiinsä Tammisalon vanhainkodilta 85 vuotiaan miehen, jolle vihdoin "ripittäytyy" etelänreissun töppäilystään ja mies antaa Juhalle muutaman hyvän elämänohjeen ja neuvon antaa itselleen anteeksi.

"- Minun piti kasvaa melkein neljäkymmentä vuotta ennen kuin sydämeni ja järkeni pystyivät kamppailemaan tasapäisesti voimakkaiden halujen ja viettieni kanssa. Mutta ei se muutos minussakaan tapahtunut yhdessä yössä. Niinkuin ei näköjään sinussakaan.

- Jokainen kantaa vastuun teoistaan, mutta vain harva tajuaa, että myös ajatuksistaan. Tiedätkö, miksi sinua puristaa sydämestä?

- Sydämessäsi, siis myös ajatuksissasi, rakastat naistasi. Muutenhan se olisi sinulle aivan yhdentekevää. Ajatuksesi ovat hyviä. Ne pitää vielä muuttaa tekojen tasalle.

- Minä olen huolestuneena seurannut nykyajan ihmisten arvomaailmaa. Jos kumppani jää kiinni seksistä vieraan kanssa, heti pannaan liitto poikki. Ikään kuin parisuhteen tärkein asia olisi se, miten ja missä kumppani käyttää sukuelintään. Ihmiset rakentavat vankilaa, jossa ovat itse vankina. Jos läheisyyttä pitää hakea suhteen ulkopuolelta, silloin vikaa on kummassakin. Hetken höyrähdyksistä ja seikkailun etsimisestä on tullut muotiasia. Mihin on hävinnyt ihmisten sielujen välinen yhteys? Missä on kumppanin kunnioitus ja välittäminen silloinkin, kun eteen tulee vastoinkäymisiä? Ihmiset etsivät vain niitä asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Tulevat ne sitten pullosta, p****sta tai pillereistä. Unohdetaan elää elämää, iloineen ja murheineen. Oma vaimoni ei enää edes kunnolla tunne minua, mutta silti käyn hänen luonaan joka päivä. Olen edelleen hyväkuntoinen, että voisin harrastaa seksiä jonkun nuoren ja himokkaan ilotytön kanssa, mutta mitä se palvelisi?

- Nauti tästä hetkestä. Älä murehdi huomisesta. Elämässä tapahtuu sotien ja uskontojen myötä joka päivä paljon hirveämpiä rikoksia. Sinun pitää antaa itsellesi anteeksi. Muuten et voi rakastaa naistasi sillä tavalla, jonka hän selvästi ansaitsee. Opi erottamaan elämässä kaksi asiaa. Mikä vie elämässä eteenpäin ja mikä taakse. Joskus ne on naamioitu hämäävästi. Monet ihmiset eivät osaa arvostaa mitään ennenkuin ovat menettäneet sen. Älä leiki kohtalolla. Enää.

- Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei tekisi virheitä.

- Sinulle ei riitä, että opit virheistäsi. Sinun pitää myös viisastua niistä. Muista aina, että meidän jokaisen sisällä on demoni ja enkeli. Tehtävämme on oppia kontrolloimaan niitä ja tehdä valinta:tehdäkö elämästä helvetti vai paratiisi.

Ajoin lähimpään Alkoon ja ostin ison lekan  kaikkein kalleinta viskiä. Palasimme uimahallin eteen ja ojensin pullon papalle.

-Kiitos vielä kerran. Ja tää kyyti on muuten jo maksettu.

- Rakkaus on ihme juttu. Mutta niin ovat naisetkin.

-Vielä yksi asia. En halua masentaa vaan kannustaa sinua. Ei tämä ollut elämäsi viimeinen virhe. Mutta toivottavasti se oli ensimmäinen, jota sinun ei tarvitse toistaa. Lainaan nyt hieman Shakespearea: olen onnellinen siitä, että en ole liian onnellinen.

Tämän jälkeen vanhus heilautti kättään ja lähti uimaan kolmeasataa metriään.

Siinä sitä tuli kertalaakista sellainen määrä elämänviisautta, että oli pakko ajaa himaan ja mennä hetkeksi kävelemään. Yksinään. Nieleskelin koko ajomatkan. Oli varmaan jäänyt jotain kurkkuun."

Halusin välttämättä kirjoittaa tuon pätkän tähän arviooni mukaan, sillä siinä on niin hienoa ja koskettavaa tekstiä, joka sai minut kyynelehtimään. Samalla tuli tekstareita taas Yömieheltä ja tuo kirjoittamani teksti sai kaipaamaan meidän tuttavuuden alkuaikoja, kun juteltiin maraton-puheluita ja sitä yhtä kohtaamista Jyväskylässä keväällä 2006. Yömies haluaa nähdä minut. No, Yömiehestä tähän kirjaan. Raskausarpia on nyt ehdottomasti tämän vuoden 13:sta luetusta kirjoista se ykkönen!!!!

Tämän lukeman ja kokeman jälkeen on hyvä lukea taas jonkin aikaa tuota muutama viikko sitten aloittamaani velhottaren tarinaa, vaikka mulla on pinossa vielä kolmaskin Juha Vuorisen opus: vaippaihottuma. On vain sellainen tunne, että nyt olen taas hetkeksi aikaa saanut itselleni kaivattua nauruterapiaa, että voipi lukea hiukan vakavampaakin tekstiä.