Ei tule uni. Tunnin verran yritin etsiä unta sängyssä ja sit luovutin. Olen tässä nyt sitten vajaan tunnin ollut hereillä ja tuntuu, että kroppa käy ylikierroksilla, sillä normaalisti oisin nukkumassa jo yhdeksältä viimeistään ja kello tulee jo pian ykstoista ja mä vaan valvon. Kaikki asiat pyörii vaan mielessä ja kait niillä kahdella kahvimukillisellakin on osuutta asiaan, jotka join kotopuolessa, kun kävimme siellä veljen kanssa lämmittämässä taloa ja veli teki lumityöt pihassa. Vajaa kopallinen poltettiin puita takassa ja kyllä siitä ees hiukan tuli lämpöä taloon. Meinasi myös tulla riitaa veljen kanssa. Hän kun oli kovasti sitä mieltä, että saa isukin auton lainaan, vaikkei ollut kysynyt porukoilta lupaa. Minä olin kivenkovaa sitä mieltä, että hän ei autoa ota ilman lupaa. Vänkytti vaan vastaan, että dieselillä ois halvempi käydä viikko töissä ja että kyllä hän ottaa auton. Minä vaan väitin vastaan, että ei toisen autoa ilman lupaa saa mennä ottamaan ja sitten hiljenin. Varmaan puolisen tuntia siinä meni hiljaisuudessa. Veli katsoi lätkää töllöstä ja mä luin Keskisuomalaisia. Kumpikaan ei sanonut mitään. Mä sitten vihdoin sanoin, että laitappa viesti ja kysy lupaa. Eipä veli laittanut. Sit lähdettiin takas tänne pikkukaupunkiin, veli oli ratin takana ja aika haipakkaa tultiin tuo matka, vaikka monesti sanoin, että älä hurjastele, että koskaan ei tiiä, milloin tulee hirvi tielle -ei ne tähän aikaan liiku. Kyllä vain voi liikkua mihin aikaan vaan. No, onneksi ei olleet liikkeellä ja pääsimme turvallisesti perille. Ajoimme vielä pienen lisälenkin ja veli näytti, missä hänen uusi tyttöystävänsä asuu. Veli sanoi, että siellä hän yöpyy viikot ja viikonloput kämpillään, kun on poijat hänellä. Kyllä mä huokaisin helpotuksesta, ku pääsin omalle parkkipaikalleni autoni kanssa, reissu oli ohitse. Äitiliini soitti himpun yli kahdeksan sieltä etelän auringon alta. Kerroin kotopuolen reissusta ja hänkin oli sitä mieltä, että veli ei saa isukin autoa lainaan. Reilu kuusi minsaa juttelimme, ettei tule hirveetä laskua. Kuulemma kaksikymmentä astetta siellä on lämmintä ja jo iltaseiskalta tulee pimeää siellä. Lupasin mennä taas torstaina käymään kotopuolessa.

No niin, kello on jo 23:02, eikä väsytä yhtään