Tammi, 2002, 270 sivua. Ostin tämän opuksen viime joulukuussa nimpparilahjakseni kirjakaupasta sen Elina Halttusen opuksen kanssa. Tästä kirjasta maksoin vain 5 euroa, kun oikea hinta oli ollut 21,96 euroa ja ensin alennettu 7,90 ja siitä vielä viiteen euroon. Onneksi löysin tämän kirjan. Oli todella mielenkiintoinen lukuelämys!

Aloitin tämän lukemisen muistaakseni heti samana päivänä, kun edellisen kirjan sain päätökseen, eli viime sunnuntaina ja tänään sain luettua 19:42 tämän kirjan. Loppusivut yritin ahmia nopsaan, sillä oli alkanut jo Putous-ohjelman vika jakso. Kirjan tarina loppui kylläkin jo sivulla 253, mutta kirjoittaja oli lisännyt vielä joitakin sivuja lopetukseen.

Tämä kirja kertoo siis Aino Krohnin nuoruudesta, sittemmin Aino Kallaksena tunnetusta kirjailijasta. Kirja on kirjoitettu Ainon hoitajan Liisan näkökulmasta ja tarinassa on mukana Ainon päiväkirjamerkintöjä, kahden varhaisen runoteoksen ja hänen romaaninsa Katinka Rabe(Otava 1920) tekstejä, jossa on omaelämänkerrallisia aineksia. Lisäksi kirjaan on käytetty Ainon kirjeenvaihtoa ystävänsä Ilona Jalavan ja sisarpuolensa Helmi Krohnin ja muidenkin sukulaistensa kanssa käymiä kirjeenvaihtoja. Kirjan kannessa on kuva Aino Krohnista A. Boubongin pastellimaalauksena, joka valmistui Ainon euroopan matkalla vuonna 1899. Teos on Viron Kirjallisuusmuseossa.

Helsinkiläistynyt, Savonlinnasta syntyisin oleva Raili Mikkanen voitti tällä kirjallaan vuoden 2002 Finlandia Junior-palkinnon Enkä yhtään ihmettele! Tämä oli tämän vuoden kymmenes lukemani kirja ja sanoisinko, että näistä kirjoista kyllä toisiksi paras kirja, sillä vahvana ykkösenä on edelleenkin Lankakaupan talvi. Olen lukenut Mikkasen toisenkin kirjan viime vuoden puolella. Sen nimi oli Aurora, keisarinnan hovineito(1998). Nämä kirjat on siis nuorten kirjoja, mutta olen niistä tykännyt. Mikkasen tunnetuin päähahmo on Histamiini ja sen minäkin muistan lapsuuden joulukalenterista

Kirjaan siis. Kirja ei kyllä jättänyt kylmäksi minua, vaan se tempaisi minut otteeseensa heti alkumetreiltä: " Tunsin vanhojen papereiden ummehtuneen hajun heti huoneeseen astuessani. Aino istui kirjoituspöytänsä ääressä lukemassa keskittyneesti vanhaa kirjettä. Koko hänen kirjoituspöytänsä pinta oli paperinippujen ja kirjojen peitossa." Siis voiko enää houkuttelevammin kirja alkaa? Luin tätä päivisin, iltaisin ja heti aamuisin aamupalan jälkeen aina pieniä pätkiä kerrallaan.

Tämä ei ole ihan ensimmäinen kerta, kun luen tositapahtumiin perustuvaa kirjallisuutta. Jotenkin nämä menneen ajan tarinat ovat niin kiehtovia. Ainonkin elämä oli kirjan mukaan aikamoista seikkailua miesviidakossa, ihastuksia tuli ja meni ja aina häntä kiehtoi, kun joku mies osoitti hänelle kiinnostustaan. Aino tapaili aika pitkään Herman Stenbergin kanssa. Herman lähti jonkin ajan kuluttua Siperiaan puoleksi vuodeksi tutkimaan otsjakkien elämää ja kieltä. Aino odotti ja odotti kirjettä Hermanilta, jota kuitenkaan ei kuulunut. Hermanin palattua reissultaan he tapasivat Ainon kanssa muutaman kerran ja suhde katkesi.  Suhteen katkettua Ainon omaiset päättivät lähettää Ainon Eurooppaan ja he löysivätkin Ainolle hyvän matkakumppanin, Ines Herlinin. Loppiaisen jälkeen vuonna 1899 he lähtivät matkalle. Viisi ja puoli kuukautta Aino oli reissullaan. Kesäksi perhe muutti tapansa mukaan kesäasuntoonsa Syrjä-nimiseen paikkaan. Sinä kesänä, kun Aino oli täyttänyt 21 vuotta, Liisa, Aino, Kaarle, ja Kaarlen vaimo Helena lähtivät Vilniemeen, jonne lähti mukaan myös Kaarlen hyvin tuntema maisteri Oskar Kallas. Sillä reissulla Aino ja Oskar rakastuivat.

Kirjan tarina päättyy, kun Liisa vietti viimeistä vuotta Krohnien perheessä, seuraavana keväänä Liisa meni naimisiin Reinonsa kanssa ja kesällä Aino meni naimisiin Oskarinsa kanssa. Liisa piti Ainoa omanaan, ensimmäisenä, neljästä eloonjääneistä lapsistaan.

Mikkanen on lisäänyt kirjaan vielä 14 sivua tekstiä Ainon ja Oskarin myöhäisimmistä vaiheista, ihan hyvä niin, sillä muuten kirja olisi jäänyt jotenkin vaillinaiseksi. Minun uteliaisuus ainakin herätettiin tällä tarinalla näitä tunnettuja, edesmenneitä kirjailijoita kohtaan. Toivoisinpa törmääväni näiden kirjailijoiden kirjoihin tulevaisuudessa. Se tuskin sattuu ihan vahingossa, vaan tarkoituksella. Ainakin aion googlettaa nämä henkilöt.