Tämän päivän saavutuksenani on rankat lumityöt, niinkuin eilen päätin, että tänään sen totetutan. Vajaan tunnin verran lapiolla viskelin pihassa lunta ja vihdoin sain autolle siihen paikan. Kun käyn kaupalla, saan ajaa auton pihaan ja tuoda tavarat sisälle, niin ei tarvitse kassia kantaa parkkipaikalta saakka kotiin. Autoa kyllä muuten pidän parkkiksella, kun pelkään, että katolta tippuu lunta pihaan, päätyasunnon lumet tulivat alas viime viikolla ja osa niistä tuli minunkin pihaani. Lumityöt oli selälle niin rankat, että pulivälissä piti käydä sisällä istumassa hetken aikaa ja lepuuttamassa selkäparkaa. Sit taas jaksoi tehä lumityöt loppuun Saan olla kyllä ylpeä itsestäni, että jaksoin ne tehdä, sisupussi-sinnikyydellä niistä selvisin, vaikka ärräpäitä tulikin ladeltua hih hih.

Aamusella olin jonkin aikaa sätissä katselemassa juttuja ja mulle alkoi viestitellä eräs mies, johon tutustuin vajaa vuosi sitten. Alkuun tikkuilin hänelle, mutta sitten kun hän paljasti erään asian, niin se sai minut lämpeemään häneen. Lähdin melkein heti pois sätistä, etsin hänen luurinumeronsa esiin ja lumitöitä tehdessä mietin, että laitanko hälle viestiä vai en. No sit lumitöiden jälkeen kuitenkin laitoin miehelle viestin, jossa kysyin, että onko numero vielä hänen. No olihan se ja siitä sitten tulikin pieni viestirumba... Mut nyt kuitenkin olen ihan hölmönä, kun sain sellaisen kuvan, että mies suuttui mulle, vaikka eka niin söpöjä viestejä laiteltiin. No, annanpa nyt olla hänen rauhassa.

Keitin muuten tänään pitkästä aikaa kahvia ja kaksi mukillista siinä meni. Ei olisi pitänyt keittää, kuin yksi mukillinen, sillä nyt taas tuntuu siltä, että pitää ottaa samariini, ku närästää, on sellainen ilkeä tunne ylämasussa