Nimittäin blogini kävijälaskuri on tänään iltapäivällä vuoden vanha. Saa nähdä, pompsahtaako mittari uudelle tuhannelle tänään. Tartteis 11 kävijää, niin kolme donaa ois rikkoutunut. Jännää, niin jännää

Eilen jätin Salkkarit katsomatta ja keskityin lukemaan uutta opusta. Oli hiukan hankala vaihtaa ajatukset uuteen kirjaan, kun muutamaa tuntia aiemmin olin vasta lopettanut edellisen kirjan lukemisen. Otin siis vanhan kirjan hyllystäni, sellaisen aika lirukirjan, jossa ei kovin montaa sataa sivua ole: Liisa Tammio: Saako herroja huijata on se nimeltään. Sain luettua sitä jo neljän luvun verran ja pääsin yli viidenkymmenen sivun justaan ennen kuin alkoi Taivaan tulet töllöstä.

Taivaan tulien tämän kertainen jakso jäi kyllä aika vahvasti mieleen ja sänkyyn mennessä oisin halunnut lukea vielä kirjaa jonkin verran, että oisin haihduttanut ohjelman mielestäni. Kuitenkin aloin suoraan odottaan unta, joka tulikin aika pikapikaa.

Taas unissani seikkaili yläasteen ihastus Teppo, voi että sentään, milloin nämä unet hänestä oikein loppuvat??? Siitä on jo 22 vuotta, kun olin kasiluokalla ja ihan lätkässä Teppoon. En ole nähnyt miestä, enkä katsellut kuvia ja silti hän tulee aina uniini. No, viime yönä sit olin menossa taas linja-auton kyydissä ja Teppo oli mukana myös, vaikka hänen kotinsa ol ihan toisella suunnalla. En tiedä, miksi olimme samassa linja-autossa. Jokaiselle oli hankittu omat pitsat. Teppo oli jäämästä kyydistä pois, joten hän oli ahminut muutamaa siivua vaille pitsansa. Hän istui linja-autossa ihan edessä, kuskin takana, kaverinsa kanssa ja minä istuin vähän taaempana. Aloin vasta syödä pitsaani ja sit se putosi lattialle, kun olin sullomassa sitä takaisin laatikkoon. Sit yks luokkakamuistani tuli kokoomaan laatikon oikein ja toinen luokkakamuistani tuli kysymään, että lähdenkö joku päivä hänen kanssaan ostoksille. Lupasin lähteä ja hän kysyi, että millaisia sukkia ostan ja sanoin, että valkoisia ja pitkävartisia, mutta että tällä kertaa jalassani oli lyhytvartiset ja näytin niitä. Luokkakaveri sanoi, että hällä turpoo jalat, kun hän käyttää pitkävartisia sukkia ja myönsin samaa oiretta olevan itsellänikin. Mistähän moinen sukkaepisodi uneeni tuli??? No, tässä unessa Teppo ei pahemmin huomioinut minua ja sain vain salaa ihailla häntä, ihan kuin koulussa oikeasti tapahtuikin. Unessani oli myöskin kovasti uusia huonekaluja erään rakennuksen pihalla, oikein muodikkaita muovisia tuoleja ja sohvia yms. Ehdin vain ripauksen niitä nähdä linja-auton ikkunasta.

Eilen se tapahtui, nimittäin sain Sähköpostimieheltä meilin!!! Kolme ja puoli viikkoa oli kulunut edellisestä meilistä! Mies sanoi meilissään, että oli yrittänyt laittaa minulle useita viestejä, mutta ne eivät menneet/eli tulleet perille. En tiedä, uskoiskos moista..... No, liian innokkaana taas heti meilin luettuani vastasin siihen, kun en malta millään olla vastaamatta meileihin heti lukemisen jälkeen. Tässä tapauksessa olisi pitänyt odottaa ainakin viikko, ennenkuin vastata. En enää tiedä, mitä miehestä ajatella.

Se ois kellokin jo ysi ja ulkona näyttää jo ihan valoisalta. Vois vaikka lähteä lenkille, jos ois oikein reipas. Toisaalta tekis kyllä mieleni leipoa leipääkin, on vain nimittäin hapankorppuja ja näkkäriä kaapissa. Sitä piimälimppua ois niin mukava leipoa. Summasummaarum... Mitä sitä tekis????