Aloitin jotain yhdentoista aikaan kutomaan uusia sukan varsia. Kudoin molempiin varsiin 20 kerrosta, eli 2240 silmukkaa. Nyt on sitten aika hellänä vasemman käden peukalon pää Ajatuksena oli, että nämä sukat kudon nyt sitten sille Sähköpostimiehelle. Kerran meilissä utelin häneltä, että millaiset sukat ja minkä kokoiset hän haluaa. Nyt sitten aloin niitä kutomaan. Jos en pääse koskaan häntä näkemään, enkä sukkia antamaan, niin sitten nuo sukat saapi serkkupoika. Saas siis nähdä, kumpi sukat saa. Kudon varsiin kaksi oikein kaksi nurin ja lankana on vielä se Seitsemän veljeksen Polka-lanka, kun veljen vaimon sukkien jälkeen lankaa jäi vielä jonkin verran ja hyödynnän nyt sen sitten näiden sukkien varsiin.

Eilen iltapäivällä oli taas vaihteeksi kirjoittajaseuran kokoontuminen kirjastolla. Siellä saimme vetäjän tuomaa tuliaissuklaata Puolasta. Oli jänskää vaahtokarkkia ja päällä tummaa suklaata. Ei nyt niin kummosen makuista, kun odotin, että sisällä olisi ollut jotain ihanaa täytettä. Uskalsin vain lähteä nissulla kirjastolle. Käsijarruvalo siinä palaa kokoajan, eli ei kait pahemmin ole jarrunestettä, kääks! Hiljaa piti ajaa, ettei joudu risteyksissä niin paljoo jarrutella, jarru menee nimittäin pohjaan, eikä sittenkään jarruta kunnolla, vaan jarrupoljinta pitää sillai pumpata, että antaa jarrua. Kävin mä tänä aamuna auton tankkaamassa ja kaupalla samalla reissulla. Tässä on vielä muutama tunti, ennenkuin pitää mennä Apsille odottaan isäpuolta, että viedään sitten nissu korjaamolle. Pelkään, että jarrunesteletkun vaihto syöpi mun rahoja ihan hirveesti, jottei mulla jää enää mitään katsastusta varten. Tänäänkään en olisi saanut tuhlata euron euroa, mutta pakko oli tankata autoon ysikasia, joka on kalliimpaa, ku edesmennyt ysivitonen. Se uus löpö kun ei taida nissuun käydä. Hyvinpä vaan toi nissu mut kylältä kotiin, vaikka tankissa oli uutta ysikasia. Ennen joulua kun juteltiin kotopuolessa uudesta löpöstä, niin äitee sanoi, että sähän kerran vahingossa tankkasit ysikasia nissuun.... Enpä kyllä muista tuollaista tapahtumaa, siitä täytyy olla kyllä vuosia aikaa. Voi, mä kyllä koko sydämelläni toivon, että se letkun uusiminen nissuun ei ois kovin kallista, mulla on muutoinkin tuo rahapolitiikka niin tiukilla. Siwaankin upposi 20,50 euroa ja se tuntui huikeen isolta summalta, vaikken oikeestaan ostanut mitään herkkuja, vain ne tarpeelliset jauhot, pesuainepaketin, kaksi maitoa, tuikkupussin, pakastekasviksia, juustopaketin ja yhden roll onin.

Vielä tänä päivänä sain herkutella täysjyväriisillä ja tonnikalalla, seurana porkkanaraastetta ja puolukkahilloa sekä pari palaa itsetehtyä leipää. Tuo riisi ja tonnikala on kyllä mun suosikkia tonnikalamakaronilaatikon kanssa, ne on vaan niin hyviä! Tonnikala vaan suoraan purkista lautaselle riisin päälle ja herkuttelemaan, nams nams! Tykkään nykyään enempi öljytonnikalasta, kuin siitä, joka on vedessä. Huomenna meinaan tehdä kasviksista sitä kasvispaistosta, sillä mä ostin tänään koskenlaskijajuustoa. Kasvikset keitetään, laitetaan voideltuun vuokaan, keitetään valkokastike, johon on laitettu mausteita ja koskenlaskijaa. Kastike kasvisten päälle ja uuniin paistumaan, kunnes on kauniin ruskeaa. Sit vaan nauttimaan hyvän leivän kera Äiteen kanssa tehtiin tuota joulupäivän aterialle ja voi, kuinka se oli hyvää!!!

Tänään tuli kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun minusta tuli isosisko! Ajatella, että siitä on jo neljännesvuosisata, kun mun pikkuveikka syntyi! Nämä velipoikien syntymäpäivät ovat aina mulle hyvin tunnepitoisia, kun tulee muisteltua niitä aikoja, kun he syntyivät. Kun sain kuulla pikkuveikan syntymästä, olin kävellyt äidin työpaikalle koulusta ja siellä kummitädiltä sain kuulla, että olen saanut pikkuveljen. Sitä en tiedä, kuinka pääsin sinä päivänä kotiin, tuliko isäpuoli hakemaan minut kummien luota, vai veikö kummitäti minut kotiin saakka. Muistan vain sen, että koulusta kävelin sinne työpaikalle ja minua onniteltiin siellä. Itse olin silloin 10 vuotias(keväällä täytyin sitten 11 vuotta). Toisen veljen syntymästä, seuraavalta vuodelta, muistan sen, että äidinäiti, eli mummu, oli hoitamassa minua ja pikkuveikkaa, kun äiti oli sairaalassa ja kävimme kolmestaan puolukoita noukkimassa aurinkoisena iltapäivänä, kun seuraavana päivänä piti viedä litra puolukoita koulun keittolaan. Muistan myöskin sen illan, kun kävimme isäpuolen ja pikkuveikan kanssa katsomassa äitiä ja juurisyntynyttä pikkuveljeä sairaalassa ja pikkuveikka ujosteli äitiä, kun äiti oli sairaalan vaatteissa. Olen myöskin muistellut pikkuveikan ristiäisiä tänään, muistan kyseisestä tilaisuudesta muutamat valokuvat, joita äidillä on. Ristiäiset pidettiin meillä kotona ja mukana oli vain lähimmät sukulaiset. Minulla oli mustat housut ja sininen villapaita. Myös pikkuveikan kummitädin molemmilla pojilla(minua vuoden ja kaksi vuotta vanhemmat) oli mustat housut ja siniset villapaidat päällä. Aika veikeetä, että meillä oli samanlaiset vaatteet, vaikkemme ole mitään sukua keskenään Ehkä se oli äidin ja pikkuveikan kummitädin(olivat silloin hyviä ystäviä keskenään) yhteinen päätös tai sitten vain sattumaa.

Tänään alkoi minun viimeinen vapaaviikkoni. Viikon päästä tähän aikaan olen jo ollut ekan päivän töissä. Voi, kuinka minua jänskättää nyt jo!!!!!! Toivottavasti ehtii nissun katsastaa sitä ennen.

Tässäpä tätä vuodatusta taas kerrakseen. Jatkan toisen kahvimukillisen juomista ja alan lukea päivittyneitä blogeja, se on minun lempipuuhaani