Gummerrus 2010, 347 sivua. Ostin tämän lauantaina 8.1.2011 ja eilen illalla 18.1.2011 klo 21:45 sain luettua loppuun. Kirjan kansi on kyllä aivan ihana! Kaikista näistä sarjan kirjoista tämä kolmas on kyllä kansista kaikkein kaunein! Minulla on itsellä tämän sarjan eka opus: Pieni lankakauppa-kirja ja sen luin kevättalvella 2008. Tämän kirjan alkua vähän pihistelin, sillä tarina alkaa Kiitospäivästä ja loppuu helmikuuhun. Mielestäni tämä oli kyllä tämän vuoden kannattavin hankinta, sillä tarina on justaan sellainen, josta pidän. Saatoin elää joulun ajan uudelleen näin pian, kun hankin kirjan omakseni. Jos olisin odottanut kirjaston kirjaa, niin oisi saattanut mennä kevääseen, ennenkuin olisin saanut tämän itselleni luettavaksi. Nyt kuitenkin sain nauttia kirjan tarinasta näin nopsaan joulun jälkeen ja olen siitä onnellinen

Tässä kirjassa lankakaupan-Dakota ei ole niinkään suuressa roolissa, kuin olisin odottanut. Jotenkin esiin nousee mielestäni tarinassa mukana seikkailevat Anita ja Catherine, joilla on kaksoishäät uutena vuotena. Heistä kyllä hössötetään vaikka kuinka paljon. Olisin toivonut, että nyt kun Dakota on jo nuori nainen, niin hänellä olisi ollut tässä tarinassa jo miesystävä, mutta ei. Hänellä ei ole oikeastaan ollenkaan sutinaa miesrintamalla. Johtuuko se sitten siitä, että edellisen kirjan nimi oli Lankakaupan tyttö. Mitä tuosta kyseisestä kirjasta muistan(luin kirjaston kirjana), niin ei siinä niin hirvittävästi sitä romanssia Roberton(Catherinen tulevan miehen pojan) kanssa hehkutettu. Muutoin kylläkin tarina on hyvin luettavaa, mutta eräs seikka minua harmitti. Kun puhuttiin vanhemmasta Tomista ja nuoremmasta Tomista, niin siinä menin hiukan sekaisin, jotta elääkö Dakotan isoisä, vai onko se kuollut, mutta lopulta sain sellaisen käsityksen, että vanhempi Tom olikin ollut Dakotan isoisänisä ja Dakotan pappa on tämä nuorempi Tom. vai olenkohan vieläkin väärässä???? No, se jääköön arvoitukseksi, en ala kirjaa heti toistamiseen lukemaan ja ottamaan selvää, kun en muista, missä kohdin tipahdin kärryltä.

Lankakaupan talvi-kirja on kyllä opus, jota ei ihan heti laskisi käsistään. Eilen illalla luin sitä puolitoista tuntia, että sain kirjan luettua loppuun. Jostain syystä halusin sen uuden vuoden kohdan lukea mahdollisimman nopeaan, sillä siinä oli häähössötystä. En tiedä, miksi se ei vaan nappaa, vaikka itsellänikin joitakin vuosia sitten oli hääkuume ja ostelin häälehtiä. Hupsu minä! Kun kirja läheni loppuaan ja alkoi viimeinen luku, alkoi tuntua siltä, että en halua tämän loppuvan,vaan haluan heti jatkoa kirjalle!!!! Onneksi kirjailijan kiitosten jälkeen oli vielä tuttuun tapaan joitakin käsityöohjeita ja leivontaohjeita, jotka nekin piti lukea, kun halusin nauttia kirjasta mahdollisimman pitkään. Ihan oli muuten kokeiltavia ohjeita!

Nyt kuitenkin on aika tullut hyvästellä kirja ja suunnata katse kohti uusia tarinoita ja jäädä odottamaan jatkoa kirjalle, toivottavasti sitä on vielä luvassa!

Niinpä niin, heräsin sitten neljän tunnin unien jälkeen, kun ei unettanut enempää. Tämä on taas näitä öitä, että kukutaan koneella, ku ei muutakaan keksi. Kuuntelinhan minä radio novaa sängyssä jonkin aikaa, mutta sitten nousin ylös ja hain pikkupullon vettä ja tulin koneelle. Nyt muuten muistin, että munhan piti käydä puntarissa, kun herään. Nyt olen sitten juonut pian puoli litraa vettä, joten punnitus jää tältä päivältä. Vähän reilu kuukausi kului siitä, kun kävin ravitsemusterapeutilla saamassa ohjeita oikeaan syömiseen, ennenkuin "heräsin". Eilen iltasella olin suomi24-sivuilla lukemassa lihavuus-ja laihdutus-sivujen juttuja ja mulle tuli ahaa-elämys, että nyt mä sen taas vaihteeksi aloitan, elämäntaparemontin! Lopetan sen lettujen paistamisen ja niiden sijaan keitän iltaisin puuroa. Juttujen lukemisen jälkeen, vähän ennen Kaunareita, menin keittämään kaurapuuroa ja samalla siinä siivosin taas keittiötä. Keitin puuroa heti litran annoksen, että sitä on sitten tänään lämmitettäväksi, vielä en kuitenkaan aio puuroa syödä, vaan tyydyn veteen(ehkä menen vielä takaisin nukkumaan tämän kirjoitettuani). Eiliselle päätökselle potkua antoi sekin, että olin saanut ne lumityöt tehtyä ja toivon mukaan tänään jaksaisin sitten käydä pienellä lenkillä pitkästä aikaa. Ruokapäiväkirjaa olen pitänyt loka-marraskuusta saakka, silloin aloitin sen pitämisen, kun sain ajan ravitsemusterapeutille. Joulun päivät kuitenkin pidin taukoa siinä kirjanpidossa. Pian tulee muuten kuukausi, kun olen viimeksi syönyt karkkia, nimittäin joulupäivänä söin suklaata, kun tulin omaan kotiin porukoilta. Aika hyvin olen pysynyt erossa karkeista ja aion taistella niitä vastaan jatkossakin.