Vahva on päätökseni, enkä aio siitä horjua. Tänään oli toisiksi viimeinen työpäivä. Emäntä kyllä sanoi, että huomenna on jo perjantai ja saat viikonlopun huilata. Enpä sanonut siihen yhtään mitään. Tuo ei ole mun työpaikkani. Tääkin päivä meni tiskatessa. Sainhan mä jakaa lounaan jälkiruoan, pakata viikonlopun puuron ja keiton. Sekin piti tehä niin typerästi, että eka kaikki kupit levittää pöydälle, sit kannen avulla puolitoista kauhallista keittoa astiaan. Minä kun oisin tehnyt sen niin, että kuppi käteen, ruoka-astian päällä valmis annos kuppiin ja kansi heti kii. Ni ei, se piti tehä, niinkuin rouva emäntä sen neuvoi. Piti kait mua ihan tyhmänä. Vittu, että mua alkoi vituttaan!

Huomenna sanon töistä lähtiessä, että lopetan työkokeilun, että kroppa ei kestä. Tänkin päivää selkä ja jalka niin kipee, että ei kiitos. Se korvaus, minkä työkokeilusta saan, ei ole sen arvoinen, että olen kokopäiväisesti kipee ja jalkoja särkee ja iskiasta kanssa repii takamuksesta etusääreen ja nilkkaan saakka, polven yläpuoleltakin repii Vittu, että mua vituttaa nää säryt ja kivut, kun ei tiiä, kuinka päin ois.