Kustannusosakeyhtiö Teos Helsinki, Painanut Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2009, 289 sivua. Ostin tämän kirjakaupasta viime vuonna joulukuussa nimpparilahjakseni. Hinta oli tippunut 34,40  eurosta 6,90 euroon. En muutoin olisi kirjaa omakseni ostanutkaan, mutta kun oli mielestäni halpa ja vain vuoden vanha, niin ostin

Kansi ei ole mielestäni kovinkaan houkutteleva luettavaksi ja alusta saakka minua inhottaa paperisen karheat kannet. Kirjan pitää olla liukaskantinen, että se on mukavan tuntuinen käteen. Se on siis minun mielipiteeni. Tämä on siis tunnetun dramaturgi-käsikirjoittaja Elina Halttusen esikoiskirja ja siltä se ensikättelyssä kyllä vaikuttaakin. Minua kirjassa ärsyttää ensimetreiltä saakka piirre, joka ei poistu koko tarinan aikana. Nimittäin ihmisestä käytetään sanaa SE: "Se oli aina niin tosissaan, että sen silmissä leimusi ja poskilla paloivat läikät."  Myös sekin piirre kirjassa ärsyttää, että tarinassa kuolee liikaa ihmisiä. Loppupuolella kirjaa kun juhlitaan isoisän syntymäpäivää, on juhla-aamu ja Maria menee herättämään Moffaa, niin jo kirjan sen aukeaman alkuriveillä aavistan kirjan kerronnasta, että Moffa on kuollut. Kerronta oli mielestäni siinä kohtaa niin ennalta- arvattavaa, vai oliko se mun kuudes aistini, joka paljasti sen, mitä tulee tapahtumaan

Kirja alkaa, kun Maria saapuu mökilleen Månvik-saareen, tehdäkseen siellä töitä ja valmistellakseen joulua perheelleen. Maria on teatteriperheen kasvatti ja hän itse tekee puvustushommia. Maria vietti lapsuudessaan kesiään kyseisellä saarella isovanhempiensa luona serkkujensa kanssa ja nyt hän on saanut serkultaan Hannulta meilin rapakon takaa, että Hannu saapuu Suomeen ja piipahtaa myös saaressa joulukuun alussa. Maria odottaa Hannun saapumista ja alkaa käydä läpi lapsuudentapahtumia. Mielestäni kirjan punaisena lankana on Marian ja isovanhempien autoreissu ulkomaille, jonka aikana isoisä, eli Moffa, tekee päätöksen adoptoidakseen Marian omaksi tytökseen ja näin Maria Auteresta tulee Maria Falk. Moffa on enempi isä Marialle, kuin Heikki, joka liihoittelee teatterissa näytöksissä ja matkoilla vaimonsa kanssa. Marialla on myös sisko Heli ja veli Juhani. Kirjassa tasaisin väliajoin siirrytään automatkalle Eurooppaan, jolla Maria oli Moffan ja Mommon kanssa. Alkuun minua kiusasi muistelokohdat, mutta sitten huomasin, että sehän se on kirjan tarina, muistella lapsuutta ja nuoruutta 1950- ja 1960-luvuilla, aina hetkittäin kerrottiin mitä Maria nyt teki saaressa ja taas hypättiin menneeseen.

Alkuun toivoin, että saisin kirjan nopsaan luettua ja saisin kirjan käsistäni. Tuntui aika tuskaiselta lukea, vaikka luinkin tätä päivittäin, iltaisin sängyssäkin ennen nukkumaanmenoa. Kirja siis eli mukanani viikon verran. Kirjan loppumetreillä aloin toivoa, ettei tarina loppuisikaan, sillä taas pian on siirryttävä uuteen kirjaan ja jätettävä tämä opus käsistä. Jo joulukuusta saakka se oli sivupöydällä sohvatuolin vieressä, jonne keräsin uudet kirjat ihailtavaksi, ettei ne ollut kirjahyllyssä. Iltaisin aina ihailin niitä, kun katsoin telkkaria ja tuli mainoskatkoja. No, nyt yksi kirja sivupöydältä on sitten luettu, hyvä niin!

Sain kirjan luettua siis tänään ja kello oli 14:05. Tuli ihan tippa linssiin, kun olin sen lukenut. Ihan kuin hyvä ystävä olisi lähtenyt elämästäni, taas joudun eroon yhdestä kirjasta. On tämä lukuinnostus kyllä ihmeellistä, se vie kyllä niin mennessään. Tänäänkin luin kirjaa moneen otteeseen, että saan sen tänään luettua. Aamulla olin lumitöissä 9:30-10:05, kävin hakeen kameran sisältä ja otin pihassa muutamat kuvat.

Lisäsinpäs koneelle ne kuvat. Tässä vähän lumitaidetta

Tämä "katos" ihastuttaa joka talvi

Lumikerrostumia katolla:

Pitsiverhoilua aidalla:

Ihana lumikinos, jonne on hautautuneet mun jäälyhdyt

Oksa vähän riiputtaa:

Mä en sitten lakkaa ihailemasta näitä kuuraisen lumisia kuusia:

Oma pihani lumitöiden jälkeen, autolle on paikka:

Tällainen päivä tänään. Siis kuudes kirja luettu jo tänä vuonna. Seuraavaksi ajattelin ottaa hyllystäni kapoisan, vanhan kirjan luettavaksi, sillä ensi viikolla ilmestyy eräs opus, jonka minunkin on määrä saada, nimittäin luettavaksi ja blogissani arvosteltavaksi. Odotan sitä jo sormet syyhyten