Ei riittänyt eilen, että mulla on kroppa ihan helvetin kipee, sain vielä iltasella paniikkikohtauksen Siihen ei riittänyt edes yksi rauhoittava, vaan piti ottaa toinenkin. Sen jälkeen melki heti menin nukkumaan, ei tehnyt mieli katsoa yhtään töllöä. Tuo kohtaus vahvisti sen, että käyn tänään vain hakemassa työvaatteet työpaikalta ja sanon hyvästit ja pyydän postitse työtodistuksen neljältä päivältä.

Kohtauksen laukasi, kun eräs kaveri tekstiviestillä kyseli, että kuinka päivä oli mennyt. En ehtinyt edes siihen vastata, kun kohtaus tuli. Samaistin eilisen yksin tiskauksen siihen, mitä keväällä 2007 työpaikalla tapahtui. Silloin monena päivänä ilo oli kadonnut mun elämästäni, en nauranut yhtään, enpä ole nauranut tällä viikollakaan,vaan olotila on ollut apaattinen. Sit eilenkin tiskatessa odotin, että se harjoittelija olisi tullut keräämään puhtaita astioita tiskiin, mutta ei, seisoskeli vain kauempana ja mulla oli kauheita vuokia jynssättävänä. Ajatus lenti illalla kevään 2007 tapahtumiin, kuinka toivoin töihin kävellessä, että minun ei tarvitsisi kävellä töihin, vain saisin kävellä ihan toiseen suuntaan. Sit ajatus meni siihen, että muistin sen, kun minut työpaikalta vietiin terveyskeskuksen puolelle ja sieltä sairaalaan ja siellä tuli totaalinen pimeys 

Kuinka helevetin kauan, mä joudun työstämään yhtä kevättä ja kokemaani toista psykoosia??????

Tämä aamukin alkoi silmät kyynelissä ja itken taas. Mä olen totaalinen epäonnistuja elämässä