Olen herännyt jo kaksi tuntia sitten. Juonut ison mukillisen teetä ja kiertänyt kaikki nettisivut, joita mulla on muistissa. Tulihan aamulla itkettyäkin. En halua, että masennus ottaa minusta taas vallan ja lääkitystä joudutaan lisäämään. Yritän voimieni mukaan pysytellä positiivisella mielellä. Jalat ja selkä on vieläkin kipeä viime viikon työpäivistä. No, enää sinne ei tarvitse mennä, vaan se on elettyä elämään. Tänään on yhdeltätoista soittoaika omalle lääkärille, saa nähdä, mitä hän asiaan sanoo. Sit pitää soittaa työkkäriinkin ja ilmoitella vähän tulevasta.

Eilen soitti melkein kuukauden tauon jälkeen se mersumies. Olin vähän hölmistynyt, että miksi hän minulle soittaa, hänellähän piti olla eukko jo, niinkuin viime puhelun aikana kertoi, että on alkanut tapailla jotain naista. Kysyinkin naisesta ja mies naureskeli luuriin, että kaiken sinäkin uskot. No, kait mä nyt uskon, jos niin sanotaan! Vähä siinä kyseltiin kuulumisia puolin ja toisin ja sit vaan kulutettiin aikaa luurissa, juurikaan mitään järkevää puhumatta. On se kyllä jännä juttu. Koskaan ei olla tavattu, hän on vain aina soittanut minulle. En tiedä, missä hän asuu, enkä tiedä hänen oikeaa nimeään. Hän on sanonut kaksikin eri nimeä nimekseen, mutta kun sitten kysyn, että kumpi niistä on hänen nimensä, niin aina hän vain naureskelee luuriin. Sen kuitenkin tiedän, että hän on himpun minua nuorempi ja että hän pitää itseään vanhemmista naisista. En oikein ymmärrä, mikä toi juttu oikein on. Siitä on jo joitakin vuosia, kun hän bongasi luurinumeroni telkkarin sätistä ja soitti minulle. Sitä puhelurumbaa kesti jonkin aikaa ja sit hän kertoi, että hällä on nainen ja suutuin siitä hänelle ja sanoin, että ei enää soittaisi. Meni joitakin vuosia ja sitten viime vuoden syksyllä satuttiin netissä yhteen sättiin ja hän bongasi taas minut ja kertoi, että muistaa minut. No, annoin uudelleen numeron ja hän sitten soitti minulle. Oisko hän nyt sitten jotakin viitisen kertaa soittanut sen sättäilyn jälkeen. Hänellä on kyllä ihana luuriääni, sellainen miehekkään pehmeä

No, nää on näitä mun haaveiluja, että joskus hänet tapaisin. Kuitenkaan koskaan niin ei käy.