Se on sitten vuosi vaihtunut. Olin ihan yksin kotonani eilisen. En käynyt kuin postilaatikolla iltapäivällä. Näin pikkunaperoiset ja kolmivuotias huuti perääni, että mihin sinä meet? kun olin menossa postilaatikolle. Oli piristävää nähdä heidät vilaukselta Soittihan äiteekin ja yritti saada minua kotopuoleen, että pikkunaperot menevät heille yöksi. Enpä lähtenyt sinne, vaan sanoin, että olen kotona. Kuudelta kävin sytyttelemässä kynttilät ulos lyhtyihin ja silloin kävi jo melkoinen pauke. Yhtään rakettia en nähnyt koko iltana, en niin viitsinyt niitä ulos jäädä kuikuilemaan. Vuosi sitten näin ihan tarpeeksi raketteja kummitädin luona, nyt siis nautin rauhallisesta uuden vuoden vaihteesta. Lämmitin saunan ja saunoin oikein kunnolla, ihmeesti se alkoi väsyttää ja jaksoin valvoa vain puoli kymmeneen. Päivä siis vierähti kotona netissä, töllön edessä ja kirjan parissa. Ai niin, heräsin yöllä 10 yli 12, ku ikkunan takana kävi melkoinen räiske ja mäiske. En vaivautunut avaamaan verhoa ja katsomaan raketteja, vaan jatkoin onnellisena unia

Täällä odottelen, että päivä alkaa valjeta. Ajattelin, että tänään käyn edes pienen lenkin pitkästä aikaa viskaamassa. Kamalasti kyllä vetää tuo sänky vielä puoleensa, väsyttää ihan hurjan paljon.