Eilen illalla kävi serkkulikka miehensä ja äiteensä kanssa kylässä. Sain serkkulikalta nimpparilahjaksi pienen valkoisen nallen, en ole ottanut siitä kuvaa. Se oli kyllä ylisöpö!

 Päivällä sain velipoijalle sukat valmiiksi.

Tästäpä näkee, että langoissa ei mene raidat kohdakkain. Sukat näyttävät hurjan pitkiltä, kun ovat noin kapeat tuon päällisen kaksi oikein kaksi nurin-kutomuksen takia. Kuitenkin kärjestä kantapäähän mittaa on 28 cm, eli 41-42 numeron verran. Toivottavasti on sitten sopivat.

Yöllä pyörin tunnin verran sängyssä kahdestatoista vähän yli yhteen novaa kuunnellen. En tiedä, miksi ihmeessä unet oli paenneet. Yhden jälkeen lähdin olkkariin ja aloin kutoa uusia sukan varsia ihan samasta langasta. Kokeilen, josko riittäisi toisen veljen sukkiin ne langat. No, tunnin jaksoin kutoa ja sitten keitin mukillisen kuumaa kaakaota. Ennen kolmea tulin takaisin sänkyyn. Eipä siinä tahtonut heti uni tulla, mutten antanut periksi. No, kasilta kun luurissa piipaili herätys, en olisi millään jaksanut nousta.

Tänään on kahdeltatoista oltava mielenterveystoimistolla. Pitäs muka tehdä lomahakemusta, mutta paska mä minnekään lomalle halua. Sekin maksais minimissään 40 euroa ja mitä nyt matkaan menee löpöä, piru mulla ole muutenkaan ylimääräistä rahaa. No, enpä ole sitten perunut tuota aikaa, kun siitä viime käynnistä on jo huisin pitkä aika ja haluun käydä ees juttelemassa siellä. Mä en ymmärrä, miksi mua aina jänskättää noi "virastoihin" meno. Jotenkin pelkään, että siellä odotushuoneessa on muitakin ihmisiä odottelemassa vastaanotolle pääsyä. Jonkun ohitse istumaan meno on inhottavaa, ku pelkään, että kattooko se vieressä istunut, että mahtuukohan tuon paksukaisen perse tuoliin, vai pursuuko ylitte. Ällöä, inhottavaa, noloa, itkettää.

Mulla oli suunnitelmissa, että aamusta käyn viemässä roskat, mutta en mä jaksa mennä tuonne kylmään. Autokin on parkkiksella ajastuksella lämmityksessä. Parkkis on tuon toisen rivarin nurkalla, eli ei ihan tässä lähellä. Mua ällöttää sinnekin kävely, pelkään, että joku kattoo ikkunasta, ku hissuttelen parkkikselle. En ole taas aikoihin käynyt lenkillä, joten kävely on vähä hissuttelua ton oikeen jalan kipujen takia. Nyt olen alkanut huomata, että mä onnun oikeeta jalkaa niiden kipujen takia Voi, kunpa mulla olisi molemmat jalat terveitä, olisin laihempi, ei tartteis syödä yhtään lääkkeitä, jaksaisin käydä jumpassa ja juoksulenkeillä, olisi oikeita töitä ja olisi rahaa, olisi mies Siinäpä sitä toivelistaa.

Sähköpostimieheltä oli tullut pieni meili neljän päivän tauon jälkeen. Perkele, ei muistanut, että mulla oli nimpparit! Tätä en anna ikinä anteeksi!!!!! Eipä tehnyt mieli heti vastata viestiin. En tiedä, mitä tuostakin miehestä pitäisi ajatella. Alkujuttujen mukaan meillä ois pitänyt nyt viikonloppuna olla rehvit, mutta miehestä ei kuulunut mitään keskiviikon jälkeen. En taida tänään vastata miehen meiliin, odotelkoot rauhassa!