Nimppariaamua tässä viettelen. Herännyt taas jo ennen kolmea kuunteleen ensin sängyssä novaa ja sitten ennen neljää keitteleen kaakaota. Joo ja ei uneta yhtään! Paska juttu!

Ysin aikoihin tarvii lähtee lekurin pakeille, puoli kympiltä on aika ja tänään saapi tietää verikokeiden tulokset ja sen, että saanko rautakuurin, toivottavasti saan, että saisin edes jotain virtaa tähän elämääni. En ole taas ehtinyt, enkä jaksanut käydä lenkillä, enkä eilen ollut edes jumpassa, en jaksanut lähteä Sekin mua vituttaa. Elämäntapaprojektini ei edisty sitten yhtään, hitto soikoon. Ärsyttää!

Vituttaa sekin, että olen vähän ihastunut erääseen sähköpostimieheen. Sain hältä sähkäriä ennen Jyväskylän reissua ja reissun jälkeen hän on soitellut muutaman kerran. Olen ihastunut hänen ääneen. Miksi??? Eikö nää miehet jo mun elämässäni riitä, miksi pitää tulla aina jonkun nurkan takaa joku uusi, johon pitää tutustua??? Eilen sain hältä pari pientä sähköpostiviestiä, enkä malta olla vastaamatta niihin ja taas olen niin odottavalla kannalla.