Oli sitten ihanaa herätä ihan omasta sängystä Ajatus pitkistä unista jäi taasen puoli tiehen, sillä heräsin puoli seiskalta, siis kaksi  ja puoli tuntia sitten.

Eilen illalla olin kotona puoli seiskalta ja huokaisin syvään, että nyt se on ohi. Kyynelsilmin lähdin porukoiden luota taasen vaihteeksi. En tiedä, miksi se oli niin haikeaa, olinhan vain yhden yön heillä. Aattona olimme ihan kolmestaan, kävimme äidin kotipitäjässä haudoilla ja pudottelemassa paketteja. Kummisedän haudalla kun en saanut kynttilän kantta auki, niin olin saanut pari sormeani auki. En sitä siinä huomannut, mutta myöhemmin autossa, kun pyyhkäsin kasvojani, niin huomasin, että mullahan on kädet veressä! Oikean käden etu-ja keskisormesta tursusi verta. Onneksi äiteellä oli paperia, ettei auto sotkeentunut matkalla. Porukoille kun päästiin, huomasin, että molemmissa sormissa on oikeat kunnon palkeenkielekkeet ja verta tuli. Siinä meni toive joulusaunaan pääsystä, en viitsinyt lähteä laastareiden kanssa saunaan, eikä pesusta olisi tullut mitään. Aattona meillä poikkesi serkkulikka miehensä kanssa, ihan kiva oli nähdä heidät jouluna, vaikkakin vilaukselta, sillä jatkoivat matkaa serkkulikan, eli minun kummitädin luokse. Illalla ruokailun jälkeen porukoiden kanssa avasimme muutamat paketit. Loput säästimme joulupäiväksi, jolloin velipoijat kotiutuivat. Sain yhdestä luontoarvasta 10 euroa ja voi että, kuinka riemulliselta se tuntui! Niin harvoin kun arvoista mitään tulee. Äiteekin sai ässällä 10 euroa  Serkkulikan pienessä paketissa oli ripustettava palapelipallo. Myöhemmin illalla katoimme Elämän vonkamies-elokuvaa. Oli siis kiva aattoilta.

Joulupäivä oli aamusta lähtien valmistautumista velipoikien perheiden saapumista varten. Aloitimme kokkailun jo aamusta. Minä tein salaatin ja sain esimakua keittiöhommasta, joka alkaa loppiaisen jäkeen. Olinhan jo aattoiltana keittiöhommissa, kun valmistelin joulupöytää pilkkomalla punajuuria, suolakurkkuja, siivuttamalla juustoa ja leipää ja kattamalla pöydän kauniiksi. Kyllä huomasin aattoiltana jo, että selkä väsyy vartin seisomisen jälkeen ja piti istahtaa välillä. Joulupäivänä sitten valmistin salaatin pöydän vieressä istuen.

Sain kylmää vettä niskaani joulupäivän iltana, kun hetken aikaa istuin kamarin puolella sohvalla ja näin siinä itseni peilistä. Voiko se olla minä siellä peilissä??? Olenko noin lihava??? Ihan karmea näky!!!!!! En kyllä syö puoleen vuoteen mitään!!!!! Meinasi siinä ihan itku päästä Samaan aikaan nuoremman veljeni vanhempi poika, eli tämä kolmivuotias napero oli myöskin sohvalla, selkäni takana ja painoi päänsä selkääni vasten, kuin halatakseen minua, se tuntui niin hyvälle Muita ei kamarissa silloin ollut, onneksi.

Lahjat oli ihan ihania. Sain uuden päiväkirjan, kun justaan päivällä eilispäivän päiväkirjatarinaa olin kirjoittanut ja sanoin äidille, että ajattelin, etten enää ensi vuonna kirjoita päiväkirjaa, kun en ole hankkinut vielä uutta päiväkirjaa. Äitee ei silloin sanonut mitään. Ja nyt mä sitten sain ensi vuodelle uuden päiväkirjan, joten pitäähän sitä kirjoittamista jatkaa Sain myöskin Viivi ja wagner-keittiöpyyhkeitä tuplapaketin, ihanat mustavalkoraidalliset nahkapohjaiset tossut, joissa päällä musta rusetti ja sydän merkki Amwayn hammastahnapaketin(en tykkää kyseisestä hammastahnasta, mutta toinen veljistäni on tässä Amwayssa mukana), Maisa ja Kaarina-tyynyliinan, Kumman kaa-kirjan, Onnen helmiä-kirjan, jossa runoja ja aforismeja, yhden suklaarasian sydän suklaita, sydänvalopallon, jossa kirkkaat lamput Kai Stenvall ankka kylvyssä 1000 palan palapelin(en ole aiempaa lahjapalapeliäkään koonnut vielä), suolakidelamppu tuikulle, 100 euron ostolahjakortin naapuripitäjän ostosparatiisiin Siis mielestäni Ihan liikaa sain lahjoja! Itse ostin vain 5 lahjaa, kun ei nyt ollut varaa tuhlata rahaa näillä tuloilla, kun pitää elämiseenkin säästää rahaa.

Nyt mä tiedän, kenelle mä kudon ne työn alla olevat sukat, nimittäin vanhemman veljen vaimolle, joka odottaa kesävauvaa. Eilen näimme ensimmäiset ultrakuvat vauvasta, 9 cm pituinen oli ennen joulua tapahtuneessa ultrassa. Ihanhan siitä kuvasta näki vauvan hahmon, pään ja masun. Siellä se köllötteli

Tämän päivän aion viettää ihan kotona, nautin olostani, enkä syö jouluruokia, kun niitä ei ole. Sosekeittoa on vielä täksi päiväksi. Lukis kirjaa ja välillä kutois, katsois töllöä ja nukkuis päikkärit ja iltasella sytyttelis kynttilät ulos ja vaikka saunan lämmittäis. Siinähän sitä ihan tarpeeksi