Mulla on tänä aamuna mahdottoman jouluinen fiilis! Heräsin ihan itse omia aikojani seiskan jälkeen ja hetken kuuntelin radio novaa vuoteessa ja ei ku teeveden keittoon. Katselin hetken Huomenta Suomee ja sit tulin koneelle. En kyllä ymmärrä, mistä tällainen tunne johtuu. Tekis mieli lähteä joululahjaostoksille, mutta sitten ei kuitenkaan vielä hannoisi lähteä. Tilillä kylläkin reilut sata euroa rahaa, joka on ihme ja kumma! Olisi tuossa pari laskua odottamassa maksamista ja taidan käydä maksaan ne ja katsella tilannetta sen jälkeen. Tai ehkä mä maksan nyt vaan toisen, sillä toisessa on eräpäivä vasta viikon päästä ja siihen mennessä ehdin saada työmarkkinatuen. Tai ehkä mä maksan ekan laskun vasta maanantaina ja pidän vielä rahat viikonlopun yli tilillä, niin pysyy itselläkin parempi mieli, kun tilillä on näennäisesti enemmän rahaa. No, pitää mun tänään käydä ruokaostoksilla ja kait mä nyt jo ostan pienen isänpäivälahjan isäpuolelle, ehkä joku suklaarasia, kun hän tykkää niin makeesta ja jos jotain muuta vielä löytäis siihen mukaan. Biologiselle isälleni kirjoitin alkuviikosta kirjeen ja lähetin vain sen hänelle, hän kun ei mielestäni ansaitse isänpäivälahjaa millään muotoa, hyvä kun viitsin edes kirjoittaa hänelle, kun en hannonut ostaa korttia hänelle. Kirje sai piisata.

Eilen siis olin aamulla sätissä ja hetipä sieltä löytyi yksi mies meseen lisää. Jonkin aika meseteltiin aika kuumiakin juttuja hih hih Sit läksin takasin unille ja sainkin reilu pari tuntia nukuttua. Soitin sit sossuun ja lupasivat lähettää lappuni takaisin. Soitin vielä työklinikalle mieltäni kaihertavista asioista ja selvishän ne. Reilu viikon kuluttua sinne sitten.

Ilatsella olin myöskin sätissä ja nyt juttusilleni tuli saman kylän heppunen. Kovasti tarjosi omaa numeroaan mulle ja en meinannut eka ottaa sitä, mutta lopulta kuitenkin vaihdettiin numeroita ja laitoin hälle pienen viestin. No hän laittoi takaisin ja sanoi minua jo Muruksi... Minä tyhmä menin vastaamaan viestiin, että älä vielä muruttele, kun et ole livessä minua nähnytkään. No, mies hiljeni, eikä enää tullut viestiä. Voi hitto, mitä meninkään sanomaan Olisinpa ollut viisaampi ja antanut vain lisää vettä myllyyn, että kulta, kulta... Mies kysyi sätissä useasti, että milloin tavataan? Enhän minä tiedä, vaikka samassa kylässä asutaan, olen niin arka rehveille. Missä minun itseluottamukseni on??? Rehvasinhan minä alkusyksystäkin pari heppua tuosta noin vain. Nyt pitäs olla sama meininki.

No, mukavaa päivää minulle itselleni. Ehkä leivon tänään pipareita, kenpä tietää sen