Sitäpä eilen illalla oisin voinut tuumailla, jos siihen olisi ollut aikaa ja voimia. Nimittäin kun olin Kauniiden ja rohkeiden aikana lukemassa loppuun Marja-Leena Tiaisen Rakas Mikael-kirjaa, niin luuri soi ja soittajana oli tuntematon numero. Mielessä kävi muutama mieshenkilö, joka soittaa mulle näin tuntemattomalla numerolla. Vastasin nimelläni luuriin ja toisesta päästä kuului Reissaajamiehen nimi ja kysymys: "Soitinko pahaan aikaan?" Kerroin olleeni kirjan parissa, vaikka normaalisti siihen aikaan olisin seurannut nenu kiinni töllössä Ritken kommelluksia. Reissaajamiehen edellisestä soitosta olikin ehtinyt vierähtää vissiin jo kolmisen viikkoa. Olen alkanut huomata, että hän soittelee minulle säännöllisin väliajoin. Taaskin hän kysyi, että milloin voisi tulla käymään luonani ja vastasin taaskin, että en tiedä, että kun en oikein tiedä, että mitä hän haluaa. Sitten kysyin, että mitäs tuumaisi, jos sanoisin etsiväni miestä tositarkoituksella, niin en kyllä ihan tarkkaan muista, mitä hän siihen sanoi, jotain sen suuntaista, että kyllä se hänelle sopii... Sitten sanoin, että:" Älä valehtele, ootko sä nyt ihan tosissasi?" Kyllä, hän sanoi olevansa tosissaan. Tämä tieto veti mut hetkeksi hiljaiseksi Kyllähän mä muistelen Reissaajamiehen kesällä kertoneen, että hän kaipaa naista, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin... Siis koskaan aiemmin mies ei ole tehnyt minuun niin kovaa vaikutusta, kun Reissaajamies eilen teki. Puhelu taisi kestää reilun puoli tuntia. Nyt en osaa, kuin katsella hänen ihanaa kuvaansa ja huokailla. Aiemmin en ole miettinyt häntä näin pitkään soiton jälkeen. Yleensä olen unohtanut miehen heti puhelun jälkeen, eikä hän ole sytyttänyt mua mitenkään. Mutta nyt maailmankirjat tuntuu olevan vallan sekaisin ja kevätkukkasen sydän sykkyrällään. Mikähän mua oikein vaivaa????

Tässä välissä ehdin olla koneella eräällä sivustolla ja sain aika mielenkiintoisia viestejä eräältä itseäni vuoden nuoremmalta mieheltä. Hän pyyti minulta kasvokuvaa ja laitoinkin hänen sähköpostiinsa. Hän kiitti kuvasta ja kehu minua kauniiksi ja lupasi ottavansa huomenna, eli tänään yhteyksiä ja laittavansa kuvansa minulle. Saas nähdä, käykö niin. Sitten hänen kuulemma piti lähteä, kun salikaveri tuli kuulemma hakemaan salille. No, tässä sitten odotellaan iltaan saakka, mitä tapahtuu.

No, puhelusta meni reilu kaksi tuntia ja olin valmistautumassa katsomaan Saltsuja, ni eiköhän taas soinut puhelin ja taaskin tuntematon numero. No, tämä oli sitten se heppu, joka soitteli reilu kaksi viikkoa sitten. Sanotaanko, että hän on sitten Mersutyyppi, sillä hänellä kuulemma on mersu tätä nykyään. Hyi yök, en voi tykätä mersusta No, leppoisasti juteltiin tämänkin heppusen kanssa jonkun aikaa. Soitti muuten vissiin neljä kertaa mulle illan aikana ja ne Saltsut jäi näkemättä, ku puhelu kesti niin kauan ekalla kertaa. No, puoli ysiltä hän läks syömään ja soitti mulle vielä ravintolastakin, kun oli syömässä salaattia. Sanoin hänelle, että: "Nautihan nyt siellä..."

Tänään kävin naapuripitäjässä "isossa kaupassa" vähän shoppailemassa ja tullessa yllätti niin nälätys, että kieppaisn lähigrillin kautta. No, eiköhän siellä ollut sellainen vajaat kolmikymppinen heppu töissä ja tää heppu alkoi löpiseen kaikkee juttuu siinä, kun tein tilausta. Ostin tuplahampurilaisen kasvispihveillä, sain sen viiteen euroon ja lisäksi vielä puolikkaat ranskalaiset 3 euroa. Siis aika kallis lysti mulle!!! No, harvoinpa tulee grillillä käytyä. Heppu heitti sitten juttua leffoista ja limousiinista, jonka oli nähnyt yks päivä menevän "isoon kauppaan". Paljon sen juttuja meni ohi mun korvien, kun välillä puhui niin hiljaa. Kun hän suolasi ranskalaisia, niin muutamia perunanpalasia lenteli lattialle ja meinasin sanoo, että noin vähennetään sitten hinnasta! Kotiin kun pääsin ja aloin syödä annosta, niin hampurilaisen kansi oli ihan lättynä, paistettu siis ihan puolen sentin paksuiseksi vain Ranskikset ei ollut kunnolla kypsiä, oli ihan vaaleita ja sellaista perunamössöä. Eikä olleet ees hyviä, ku niitä ei ollu paistettu kunnolla Enpä mene "ison kaupan" lähigrillille ihan vähään aikaan, kyllä niin oli kova pettymys tuo mun annos

Kyllä oli muuten kallis ostos ostaa mustesatsi läppäriin, neljä patruunaa ni vajaat 50 euroa!!!! Huh huh sentään! Eikä mun koneessa kauaa kestä noi patriuunat. Muistaakseni keväällä ostin just uudet, mut kun harvoin käyttää tulostinta, ni sit kerralla menee enemmän mustetta. Eipä tullu sit paljoo muuta ostettua, ku paristoja, shampoota ja hoitoianetta ja kaksi namipussia;minipätkis ja amerikanpastilleja. Noi on mun lempparinamuja!

Huomenna alkaa se Isojen Tyttöjen jumppa iltapäivällä fysioterapian jumppasalissa. Sain tänään soiton siitä. Olin just lämmittämässä autoo aamulla, kun tulin sitten käymään sisällä ja kuulin luurin soiton kassissa. Aika oikeeseen aikaan tulin luurin lähettyville. Sit mulla ei ollutkaan luuria mukana tuolla asointireissulla, ku lähin niin nopsaan. Onneksi ei sattunut reissulla mitään, etten tarvinnut luuria.

Mua vähä jänskättää tää ilta, soittaako joku mulle ja saanko sen miehen kuvan sähköpostiini tänään. Sanoi, että viideltä tänään siellä sivustolla. Kääks, vielä reilu puoli tuntia. Ihan kuin oisin valmistautumassa rehveille, niin kovasti mua jänskättää