On venähtänyt aikaa, kun viimeksi olen vieraillut näillä sivuilla. Ei vaan ole huvittanut käydä täällä.

Eilen kotiuduin viikon reissusta. Olin Jyväskylässä kuntotutkimuksessa. Kyllä oli jännää ajaa sinne, kun joutui pitkästä aikaa ajamaan liikennenvaloissa. Viikon mittaan kyllä opin ajamaan siellä liikennevaloissa, kun ruokailemassa kävin sellaisessa paikassa, että joutui aina ajamaan yhdet liikennevalot.

Kyllä mua maanantaina jänskätti mennä sinne, kun uusi paikka ja uudet ihmiset, joihin joutuu tutustumaan. Sit vielä asuntolassakin sain kämppiksen ja meidän solussa oli yksi toinenkin nainen. Hyvin kuitenkin tulin heidän kanssaan juttuun. No kämppis läksi kotiin jo tiistaina ja toinenkin nainen soluasunnosta lähti keskiviikkona, kun heillä alkoi sitten työharjoittelut. Sain olla isossa asunnossa yksin kaksi iltaa ja voi että sitä ihanaa rauhallisuutta, kun ei ollut kukaan höpisemässä. Kyllä mä nautin olostani!

Kauhian nopsaan vaan kului viisi päivää ja eilen pääsin loppuhaastattelusta pois jo yhdentoista jälkeen. Sain käydä vielä syömässä ja sainpa mukaani vielä iltaruoankin. Oli se jännää, kun ei tarvinnut asuntolaankaan viedä omia ruokia, siellä asuntolanemäntä täydenti tarvittaessa jääkaappia. Siellä oli siis täysylläpito Joudun ehkä myöhemmin sinne uudelleen suunnitteleen työharjoittelupaikkaa, mutta nyt kun tiedän, millainen paikka tuo klinikka on, niin menen sinne mielelläni.

Olihan siellä vähän silmänruokaakin. Yhden miehen kanssa en jutellut, mutta maanantaina, kun meille esiteltiin paikkaa ja mentiin atk-luokkaan, niin hän oli siellä koneella ja katsoi niin veikeesti minua pitkään silmiin. Kahvitauoilla istui aina toisessa päässä pöytää, kuin minä, vaikka olin toivonut, että olisi tullut viereen, tai vastapäätä. Hänen viimeisenä päivänään, taisi olla keskiviikko, kuulin, kun sanoi tälle toiselle miehelle, että hällä tahtoo aika tulla kämpillä pitkäksi, kun yksin on. Ehkä hän olikin sitten sinkkumies, mene ja tiedä. Toinen ihastuksen kohteeni oli sitten nuorten ryhmästä. Jouduimme torstaina heidän tiloihin ryhmäkeskusteluun ja hän oli siellä. Sellainen tumma heppu. Pöytämme oli ringin muodossa ja hän istui vastakkaisella puolella. Alussa meille jaettiin pienet lappuset ja meille tehtiin testi: vasen vai oikea. Oli neljä kyssäriä ja piti merkitä v tai o. Kuinka ollakaan just meillä tuli sama lopputulos vvvo. Ohjaaja sitten luki jokaisen vastauksen tuloksen, mutta minä en ainakaan tunnistanut itseäni energisen vauhdikkaaksi, jota pitää toppuutella välillä. No, lähdimme siitä sitten klinikan puolelle ja meillä oli itsenäistä juttua, tarkoitti siis työsalityöskentelyä. Minä olin aloittanut Nalle Puh-kellon tekemisen. Kuinka ollakaan, kun pääsimme verstaan puolelle, niin nuoret tulivat sinne myöskin ja tämä ihana heppu myös. Hän alkoi korjata autoonsa jotain renkaisiin(minä en niin tiedä, mitä sinne laitetaan, oisko jotain jarrupaloja tms.) No, kun mun piti saada vasaralla naulattua kellon taakse kaksi naulaa ja menin etsimään vasaraa seinältä, siellähän oli yksi, mutta oli niin kauhian korkealla. Kysyin sitten, että onko tuo ainut vasara ja tämä heppu katsoi lattialle, jossa oli hänen käyttämiään työkaluja ja nosti sieltä vasaran ja alkoi sitten putsata sen vartta. Veteli sitä aika pitkään ja mä katsoin hänen käsiään ja huomasin ne aika mustiksi. Sanoin hänelle, että hälllä on kivan mustat kädet, niin hän tokaisi, että juu, tää on ihan normaalia Sit hän antoi vasaran minulle. Voi ihanaa, sain vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan ja olla häntä lähellä

Siis täytyy myöntää, että mukava muisto jäi tuosta viikon reissusta, vaikka etukäteen sitä pelkäsin ja jänskäsin, että kun joudun ajaan liikennevaloissa. Kuitenkin se meni kivasti

Odotin kyllä, että olisin viikon aikana kuullut eräästä miehestä, joka asuu Jyväskylässä, mutta ei. Tai no, kerran tuli puhelu tuntemattomasta numerosta, mutta en ehtinyt vastata, eikä soittanut uudestaan. Tämä mies nimittäin aina on soittanut minulle tuntemattomasta numerosta.

Nuoruudenrakkaudesta en ole kuullut sen 4.8. jälkeen yhtään mitään, enkä oikeastaan enää niin häntä edes kaipaakaan. Se tais olla vain sellainen yksi tapaaminen ja sitten ei mitään. Olkoon, on niitä muitakin miehiä maailmassa. Tällä hetkellä en ole oikein kenestäkään Niin kiinnostunut, että oisin ja odottaisin täällä sydän syrjällään yhteydenottoa. Ihan kivaa olla vain oman itsensä kanssa