On taas kerran sunnuntai. Aurinko paistaa ja linnut laulaa ja tuuli suhisee koivuissa. Sain juuri tän päiväisen kirjoittajaseuran tarinan kirjoitetuksi. Kylläpä se jäi viime tippaan. Yleensä olen sen naputellut jo edellisviikonloppuna, jotta olen sitä saanut makustella viikon varrella. Nyt tosiaan naputtelin sen vain muutama tunti ennen H-hetkeä.

Velipoika kävi muksujensa kanssa äsken tuossa pihassa ja kyseli, että koskas olen menossa käymään kotipuolessa. En vielä varmaksi tiedä, lähdenkö huomenna, vai ylihuomenna. Ehkä jo huomenna, sillä näillä helteillä kukat kyllä kaipaavat vettä. Pitäisi vaan keksiä jotain evästystä mukaan, sillä siellähän ei ole jääkaappi päällä. Velihän sanoi, että grillataan siellä, mutta sanoin, että ei, että jää pian kaasut päälle, ja syttyy koko talo palamaan.

Olen yrittänyt metästää sitä Kesämiestä kaikin mahdollisin tavoin. Osotteita on mesessä, vaan eilenkään kukaan heistä ei ollut mesessä. Yhdelle laitoin hurmaavan viestinkin luuriin, vaan ei vastannut! Tais siirtyä se mies älävastaa-osastoon

Eilen hetken aikaa sätissä juttelin erään keväisen tutun kanssa ja jouduin keskeyttään sen, kun veli soitti piipahtaan luonaan. No, tämä keväinen tuttu oli jaksanut odotella mua sätissä sen 40 minsaa, niinkuin hän sanoi ja saatoimme jatkaa juttua vielä hetken aikaa. Nyt miehestä kuoriutui ihan uusi puoli mun tietooni. Paljon uskaliaampi ja rohkeampi Olin oikein riemulla yllättynyt, sillä keväällä luurijutteluissamme olimme jutelleet vain yleisiä asioita ja se oli tuntunut puuduttavalta. Uusin silmin kävin kattelemassa hänen kuvansa irkissä. Numeron perusteella sain myös Eniron sivulta hänen sukunimensä ja osoitteensa tietoon. Facebookistakin löytyi sivu.... hih hih, mä kävin uteliaaksi Niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä ja niin kävi nytkin. Illalla toivoin, että mies olisi tullut vielä sättiin, mutta ei. Oli työn ja tuskan takana, ettenkö olisi laittanut miehelle viestiä luuriin. Mä jäin oikeesti kaipaamaan häntä! Nytkin tekis mieli laittaa viestiä hänelle...