Eilen illalla poistin luuristani kaikkien miesten numerot, siis sellaisten "juttumiesten". Olin niin kypsynyt koko mieskuntaan. Luin kirjaa jonkin aikaa ja aloin jo hyvissä ajoin nukkua, että olisin aamulla virkeenä. Kuinka ollakaan, yöllä yhden jälkeen luuri piippasi tekstaria. Luin sen ja siinä näkyi vain numero, mutta viestin sisällön perusteella arvasin lähettäjän. En malttanut olla vastaamatta viestiin. Jännäsin, että tuleeko vastausta viestiin. Luuripa alkoi soida yllättäin! Se oli Hän, maaliskuinen tuttavuus. Mies, jonka olin kohdannut uudelleen sätissä lauantaina ja jolle laitoin sunnuntaina aamupäivällä viestin luuriin. Olipas metkaa kuulla hänen ääntään pitkästä aikaa. Viimeksi juttelimme joskus ennen pääsiäistä. Nyt oli toisenlainen tunne sen sättäilyn jälkeen. Niinkuin kerroin, hän oli uskaltanut paljastaa rohkeamman puolen itsestään tuossa sättäilyhetkessä ja näin ollen jäänyt mieleeni ihan toisella tavalla, kuin keväällä.

Mies kertoi taas kaikenlaista tarinaa elämästään ja touhuistaan. Minä en osannut oikein kovin paljoa kertoa itsestäni. Tuntui, että suu kuivui yllättävän nopeeta, vaikken paljoa jutellutkaan. Tykkäsin kuunnella hänen ääntään. Se kävi tällä kertaa kyllä suoraan sydämeeni! Kun tuli hiljaisempi hetki, ajattelin, että nyt vihjaan vähän sättäilystä. Mies ei pahemmin muistanut, mitä oli kertoillut. No, minä vähän virkistin hänen muistiaan. Mies myönti erään yllättävän seikan itsestään ja mä olin, että AHAA....vai tällaista on tiedossa Hän kyseli tulevan lauantain ohjelmaani. Sanoin, että ehkä menen tansseihin, mutta en ole vielä varma. Mies sanoi, että hän saattaa ehkä tulla paikkakunnalle. Siis ois rehvit, jos hyvin sattuu Onhan täällä eräs mukava tapahtuma kyseisenä päivänä, mutta en muistanut siinä hötäkässä mainita asiasta miehelle. No, onpa yllätys, jos tänne tulee.

Nopsaan se puhelu oli ohitse ja piti saalistaa unta. No, eipä sitä tullut yrityksistä huolimatta. Piti niin muistella miehen sanoja ja ääntä. Valvoin kaikkeaan neljä tuntia sen puhelun jälkeen ja sitten nukahdin muutamaksi tunniksi.

Pikkuveli herätti soitollaan ja kyseli roppia minulta. Olin vielä niin uninen, että en ollut varma, löytyykö minulta hänen kaipaamaansa lääkettä. No, löytyihän sitä ja vein hänelle ja samalla jäin ihaileen pikkupoikia. Voi että, siinä on kyllä sellainen kaksikko, joka on vienyt tädin sydämen täysin!

Kyläilyn jälkeen lähdin käymään kirjastolla, kun näin, että kauan aikaa saalistamani kirja on siellä hyllyssä. Tein listan kirjoista, jotka haluan lainaan ja löytyihän ne. Voi että olin onnellinen! Käväsin kotona olemassa hetken aikaa ja eikun porukoiden talolle kasteleen kukkia. Siellä oli kaikki ihan ennallaan. Kukkien kastelun jälkeen pesin heidän jääkaapin, joka oli ollut jo sulamassa. Ei sieltä onneksi paljoa tullut vettä. Olin tyytyväinen, että pesin sen. Nyt porukoiden on mukava laittaa reissun jälkeen uudet ruoat puhtaaseen jääkaappiin.

Ahkeroinnin jälkeen oli minun haaveiluhetkeni vuoro. Pötkähdin sohvalle, joka on kahden istuttava ja nostin jalat rennosti toiselle käsinojalle ja huoh, haaveilemaan. Siinä meni tunti ihan yhdessä hujauksessa miettien yöllistä puhelua ja miestä Sit päätin, että menen ulos terassille ja sielläkin vielä istuskelin tunteroisen verran. Tuli siinä ihan itkukin. Tuntui siltä, että en saisi olla näin onnellinen yhdestä puhelusta. Mutta kun mä Olen! Ajattelin kaikkea, mitä se mies on kertonut itsestään ja elämästään ja harrastuksistaan. Ja mikä parasta, hän ei polta tupakkaa!!!! Mietin siinä sitten todella syvällisesti, että olenko valmis tähän juttuun, sillä tämä mies vaikuttaa siltä, että hän etsii vakituista naisystävää itselleen. Olenko valmis unohtamaan kaikki muut miehet ja kaikenmaailman haihattelun Vielä Paremmasta Miehestä, joka Ehkä Saattaisi astella joku kaunis päivä vastaani???? Olen kuitenkin saanut huomata, että nämä "sekundaihastukset" eivät ole ottaneet minuun mitään kontaktia aikoihin. Komean MIehen ystävyyden eräs merkkipaalu on piakkoin, eilen hän käväsi mesessä, vaan ei alkanut jutella kanssani mitään. Nuori Kolli käväsi eilen sätissä, mutta ei jutellut mulle mitään. Mies, jolle laitoin lauantaina viestin, ei ole antanut kuulua itsestään yhtikäs mitään. Soittajamies on laitellut harvakseltaan sähköpostia pienen hiljaisuuden jälkeen, mutta ihastus häneen on laimennut. Siis olenko valmis luopumaan näistä miehistä ja keskittymään vain ja ainoastaan yhteen mieheen???? Mieheen, joka tykkää reissailla pohjoisessa ja tehdä laivaristelyjä ja joka ei polta tupakkaa. Olisiko siinä miehessä aineksia vakituiseksi suhteeksi???

Jaa-a.....en osaa sanoa, mutta kovasti hän minua mietityttää