Mun on tehnyt koko päivän mieli jäätelöä. Kävin kyllä ässäkaupassa, mutta miks tyhmä en ostanut jäätelöä?? Ostin ekat mansikat, puolen kilon paketin. Mukana tuli sitten pieni etananpoikanenkin. Päästin sen nurtsille tuohon pihaani, kun olin syönyt mansikat. Kyllä juttu on niin, että kesän ekat mansikat pitää syödä ihan sellaisenaan, eikä väsätä niistä mitään. Ja Ah, kuinka mä nautin mansuista Olihan siellä vähän huonookin, mutta kaikki meni kurkusta alas hih hih.

Niin, siihen jäätelöön. Teki mieli iltapäivällä lähtee käymään siwassa, ihan vain sen jäätelön takee. Sitten ajattelin, että tulee aika arvokkaksi käydä kylällä vain jätskin takia autolla  ja pyörällähän mä en tonne helteeseen lähe! No, ehkä mun jädeintooni on syynä toi ihana jäätelöauton mainoslehtinen, joka vihdoin tuli tänään postin mukana. Lauantaina tulee jädeauto ja aion mennä tekeen ihka ekat ostokset sieltä. Ajatella, mä olen pian 15 vuotta asunut täällä, enkä ole kertaakaan käynyt jäätelöautolla! Vaikka, hiukan pelottaakin, että kauanko mulla säilyy sitten jäätelöt. On tullut ostettua tänä kesänä jo ainakin kolme jäätelötötteröpakettia ja ne on mennyt yhdessä hujauksessa suihin. Siis se on jokin ihmeen pakonomainen tarve syödä kaikki herkut pois tieltä! Iskee sellainen ahmimisreaktio Tätä vauhtia mä en laihdu koskaan!

Tohon jädeintooni olen nyt tän päivän kitannut jääkaappikylmää vettä ja välillä mehua. Nytkin on vieressä vesipullo. Mä laitan aina hanasta pulloon vettä ja laitan sen jääkaappiin kylmeneen. Sit on kiva juoda pullovettä, niin trendikästä

Äh, pyykinpesukone pysähtyi, pitäs jaksaa laittaa vaatteet kuivuun tohon telineeseen, entiset saa siitä kaappiin. Mä en ole kyllä mikään talousimmeinen, mulla on jatkuvasti pyykkiä telineessä ja siinä vaiheessa vasta saan ne kaappiin, ku uutta on laitettava kuivumaan. Oikeen itteekin ärsyttää tää laiskuus! Mut kuka jaksaa pingottaa helteessä, nytkin tuossa mittarissa on 25 ja tuntuu, että tänne tukehtuu just! Ikkunoita ei viitsi pitää enää auki, ku sieltä tulee vaan lääsympää ilmaa sisälle.

Iltapäivällä mä sen sitten tein, piruuttani laitoin bookissa kamukutsun sille luuri-ihastukselle ja jännässä odotan, kuinka hän reagoi siihen. En ole kuullut miehestä mitään maanantaiaamuisen keskustelun jälkeen. Jotenkin kaipailen häntä. Välillä tulee sellainen käsittämätön onnen tunne, kun mietin häntä ja taas välillä on tunne, että en enää kuule hänestä mitään Lauantaikin lähestyy.... Tuleekohan hän tänne...