Eilen olin illalla hetken mesessä Karhean Komea MIehen kanssa. Toisaalta oli ihanaa ja toisaalta taas ei. Mulla ei ollu kovin hyvä olo, kun on päällä NaistenPäivät Tuntuu, että koko kroppa on ihan kipeenä ja ällöttää kaikki. Yritin taas udella mieheltä sen luurinumeroo, ni ei antanut sitä vieläkään. Sai olla viimeinen kerta, ku sitä pyydän. Ehkä mun pitäs olla vähän hankalampi tapaus, kenties.

Pian on taas lähdettävä kylille. On jutteluaika kympiltä. Se soitti jo tuossa hetki sitten ja kyseli lupaa kertoilla mun asioita työkkäri-immeiselle. Annoin luvan, sillä ei passaa luottaa mun muistiin, että muistan kertoo kaikkee, mitä maanantaina juteltiin työkkärissä. Saa nähä, mitä tästä mun elämästäni oikein tulee