Eilen alkoi tulvia Nuorelta Kollilta viestejä iltapäivällä. Hiljaisuutta olikin kestänyt jo melkein kaksi viikkoa. Sain häneltä taas uuden kuvan luuriini. Oi ja voi, kun hän on komea, mutta voih, niin nuori  Minulle ehkä liiankin nuori. No, hän sai taas minut hurmattua ja soitin hänelle. Voi miten ihanalle tuntui kuulla taas hänen ääntään. Ihan tuntui siltä, kun hän olisi vieressä kuiskinut korvaani. Lopetimme puhelun, sillä hänen piti laittaa luuri lataamaan. Lupasin soittaa hänelle kymmenen minsan kuluttua uudelleen. Saalistin sillä aikaa kärpäsen, joka oli päässyt päivällä sisälle, kun olin terassilla ja ovi oli auki, vaikka minulla onkin tuollainen verhosysteemi ovessa, niin aina siitä joku luikahtaa välistä.

Kului reilu kymmenen minsaa ja Kollilta tuli jo viesti, että soittaisin hänelle. No, minähän soitin. Voi iik sitä puhelua, se saa poskeni vieläkin punehtumaan Kolli jo suunnitteli kovasti kesälomareissua luokseni Eräs asia puhelussa saa hymyn mun huulilleni, kuulin hänen sanovan yhdessä kohtaa nimeni. Se kuulosti niin pehmeältä, kuin valuva suklaa Olen nyt ihan otettu Tämä puhelu oli kyllä tähä astisista parhain!

Kartalta katsoin Nuoren Kollin asuinpaikan ja eihän se nyt niin hirmuisen kaukana ole, luulin, että se on kauempanakin. Olen nyt ihan NK:n huumassa