Olen päässyt vihdoin omaan kotiini. Olin päivän mittaisella reissulla porukoiden tykönä. Aika oli hyvin ohjelmoitua, ei jäänyt pahemmin luppoaikaa, ihan hyvä niin, että oli aktiviteettia. Kyllä oli eilen polttaisia ja mäkäräisiä ihan hirveesti, kun oltiin hetken ulkona ja iltasella oli hyttysiä, kun kävimme värkkäämässä tanssilavan lippukopille verhoja. Lopuksi vielä ajelimme läheisellä metsäautotiellä ja odotimme näkevämme karhuja, mutta ei osunut reitille. Eräs kevät näimme muutaman kymmenen metrin päässä talosta pari keskikokoista karhunpenikkaa, kun juoksivat tien ylitse. Kello oli melkein yksitoista, kun pääsin sänkyyn. Sitten vielä oikeaa jalkaani repi ihan hirveästi. Yleensä se tietää vesisadetta ja niinhän yöllä sitten alkoikin sataa vettä, pieni tuuletusikkuna oli huoneessa auki, niin sateenropina kuului hyvin. Siitäkään huolimatta en saanut koko yönä kunnolla nukuttua jalkani takia No sit aamulla jalkakipu oli poissa ja heräsin nuutuneena kasin jälkeen. Porukat olivat jo olleet hereillä ja takassa oli valkea. Siinä sitten isukkipuoli paistoi meille makkaratkin. Ihan metkaa oli syödä  aamupäivästä paistettua makkaraa.

Pihaan tuli jonkun ajan kuluttua auto ja huomasin, että sehän ol serkkupoika vaimonsa kanssa! Olipas metkaa, että sattuivat poikkeamaan. Kyllä juttu lenti, kun viimeksi viime kesänä olimme nähneet erinäisissä juhlissa. Olivat kahden liikenteessä. Odotin malttamattomana, että milloin he lähtevät jatkamaan matkaa, sillä olimme suunnitelleet äiteen kanssa, että lähdemme käymään puutarhalla, kun on niin sateinen ilma. No, pääsimme iltapäivällä vihdoin matkaan. Saimme myös isukkipuolen houkuteltua kuskiksi meille. Teimmekin sitten hiukan pidemmän puutarhareissun. Kiva oli katsella maisemia ja eksyimme yhden kaverin rakennukselle, näin sen ensikertaa. Ei siellä ollut ketään töissä nain sateisena päivänä. Tullessa poikkesimme eräällä huoltamolla kahvilla ja siellä oli ihmeen paljon motskarimiehiä, harmi vain, kaikki oli sellaisia vanhempia miehiä, joten ei ollut minulle silmäniloa, muuta kuin ne motarit Aurinkokin jopa paistoi hetken. Kun tulimme porukoille, niin taas sataa tihuutti vettä. Lähdin melkein heti omaan kotiin, sillä mulla oli jo kova hinku päästä omalle koneelle. Olinhan mä eilen porukoiden koneella, mutta en mä päässyt sähköpostiinikaan, kun en muistanut salasanaa No, eipä sinne ollut tullut mitään lemmenviestejä. Pöh!  Eikä kukaan mies soittanut minulle eilen kaipaavaa soittoa.

Nyt onkin sitten ihan väsynyt olo! Pian alkaa nelkulta joku leffa ja kasilta tulee ruotsin kuninkaallisista ohjelmaa. Saa nähä, jaksaako katsoa loppuun asti. Ikävä Karhean Komeaa Miestä. Hänellä on tänään ollut valmistujaiset, vaikka viikolla kehui, että koulusta tulee suoraan kotiin, mutta epäilen, että hänen sukulaisensa on järkännyt hänelle kunnon pirskeet.

Ei mulla muuta.