Niinpä se meni sitten hujahtamalla viikonloppu ohitse. Eilinenkin meni niin hirmu nopeeta, että oikein harmittaa.

Toisaalta mua ärsyttää lähtee taas töihin ja toisaalta taas tiedän, että ihan mukava päivä on tiedossa, kun ei tarvitse edes auton laseja raaputella puhtaaksi, kun on lämpöasteita Viime viikolla sai raaputella joka aamu ja se on niin ällöä puuhaa.

Kuinka mulla voikaan olla näin kova kaipaus KKMiehen juttuja? En edes muista, mikä päivä viime viikolla oltiin mesessä yhtäaikaa, siitä tuntuu olevan ikuisuus. Kuinka voi olla mahdollista, että yksi mies saa minut tuntemaan näin, kuin tunnen? Hänen läsnäolonsa on, kuin pehmeää suklaavanukasta, tai lempeän pehmeä pumpulipilvi mun ympärilläni Viikonloppunaki yritin vain työntää näitä ajatuksiani pois mielestäni kuluttamalla aikaa sätissä ja silti mä samalla odotin, että hän olisi tullut meseen ja olisin päässyt vaihtaan muutaman sanan hänen kanssaan. Taas mä kyynelehdin täällä, kuin mikäkin Brooke Haluisin mennä sänkyyn peiton alle ja pysyä siellä koko päivän. En halua lähteä töihin. No, pian on mentävä keittään puuroa, että jaksaa touhuilla töissä muksujen kanssa.

Toivottavasti päivä tuo mukavia muistoja