Ah ihanuutta olla taas kotona. Olipa kerhossa huumaava melu taas tänään, että huh huh huijaa! Sainpa jopa ne roskatkin vihdoin vietyä, kun tulin kotiin. Hitsi mun selkääni. Olen huomannut sen tuolla töissä, että mitä pidempään joutuu seisomaan, niin selkä kipeytyy ja pitäisi päästä kallistaan selkää taaksepäin. Niin taas tänään. Kerhon jälkeen, kun järjesteltiin tavaroita, niin odotin vain sitä, että pääsen hetkeksi istumaan ja kirjoittamaan muistiinpanoja tästä päivästä, vaikka eihän tänään mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Kyllä mä sen tiedän, että mun pitäsi lenkkeillä, mutta kun ei koskaan jaksa aamuhukin jälkeen lähtee lenkille. Tekee vain mieli syödä ja mennä päikkäreille hetkeksi ja sitten ilta sujuukin kirjaa lukien. Ei hyvä

Tänään, kun tulin kotiin, niin luuri piippasi usean viestin. Mukana oli myös kutsu entisen bestiksen toisen lapsen kolmivuotissynttäreille tulevana sunnuntaina. Just olin viikoloppuna päättänyt, että seuraavan viikonlopun pysyttelen kiltisti kotona, kun tää elämä on ollut viimepäivät yhtä lentoa. Jos viikonloppuna ehtisi lenkkeillä, vaikka ne ovat tosin luvanneet helteitä loppuviikoksi ja ihan ukkoskuurojakin. Ei mua kiinnosta jonkun pikkupojan synttärit, kun ei sen äiteen kanssa enää olla kovin hyvissä väleissä edes, kerran vuodessa tulee häneltä joulukortti tuotuna meidän porukoiden luo. On piruvie niin pihi, ettei tohdi postin kautta sitä lähettää. Joten kiitos ei, en lähde juhlimaan. Aion pysytellä ihan vain kotona omassa rauhassani! Kyllä jämpiti on näin!