Heräsin ihanaan lauantaihin puoli seitsemän aikaan jo. Ensin kuuntelin hetken sängyssä loikoillen radioita ja sit piti päästä keittämään teevettä.

Koneella hetken aikaa oltuani luurini alkoi soida, puoli kahdeksalta. Ihmettelin, kuka siellä nyt jo soittaa? No, velihän se oli tuosta naapuritalosta. Kyseli, että lähdenkö heidän kyydillä käymään kotopuolessa? No, enpä kerkee, kun on vähän muuta puuhaa tälle aamulle, eikä minulla ole vielä edes hankittuna äitienpäivälahjaa äiteelle. Autokin pitää käydä tänään tankkaamassa. Menköön heidän perhe omaa vauhtiaan, minä käyn sitten iltapäivällä kotopuolessa, tai huomenna. Muutenkin tuo toisten kyydillä kulkeminen jotenkin tökkii nykyään, kun on omakin auto. Tunnen oloni vapaaksi, kun saan mennä omaa tahtiani. Nautin tästä vapaudestani niin kauan, kun se on mahdollista. En halua olla kenellekään velkaa kyydityksestä.

Pesukone soittaa omaa lauluaan, piti laittaa pyykit jo koneeseen, että saapi taas viikonlopun jälkeen töihin puhtaita vaatteita.

Kovasti olen miettinyt, mitä hankkisin äidille? Kovin paljoa ei ole kyllä varaa tuhlata rahaa, joten mitään kallista en osta tänä tiukan rahan aikanani. Mielessä on ostaa joko kukkakimppu, tai oikein kasvava kukka, josta olisi iloa pidemmäksikin aikaa. Ehkä tuo pelkkä kukkakimppu ois ihanaa turhuutta, kun eihän siitä ole iloa, kuin viikoksi. Kasvava kukka olisi järkevä ostos, kun siitä riittäisi silmäniloa pidemmäksi aikaa. Kortti onneksi löytyi korttikokoelmastani. Ehkä se lahja on se kukka ja raha-arpa tai lapullinen lottoa Olen niin huono hankkimaan lahjoja, kun ei meidän porukat lue kirjoja, joista minä itse pidän. Vaatteet ovat minun pussilleni tänä päivänä liian kalliita, joten niitä en hanki.

Eipä nyt mielessä ole enempää vuodatettavaa, hyvä mieli näin aamusta